Syyskuu alkoi huomaamatta, eikä syksystä ole oikein  muutenkaan mitään merkkiä, paitsi kalenterissa. Ulkona on aivan liian lämmintä ja vihreää. Olen syksyihminen, mutta ei tästä oikein iloa irtoa, kun on tällaset kelit. Tännekin on pitänyt tulla kirjoittamaan jo monta kertaa aiemmin, mutta en vaan ole jaksanut keskittyä. Päivät meni töissä ja siellä ainakaan ei ehtinyt eikä viitsinyt blogia kirjoittaa, vaikka mieleen olisi tullutkin vaikka mitä. Kotiin tullessa ne asiat joko unohtuivat tai tuntuivat "vanhoilta" - ja pian huomasin, että viikot kului ja pärjäsin hyvinkin ilman. Sitä paitsi; miten ihmiset töissään ehtivät kirjoittaa? Eikö siellä pitäisi tehdä töitä?

On ollut jotenkin turhauttavaa tulla kurkkimaan tänne, koska aina, kun on ilmoitettu uudesta kommentista, se on ollutkin niitä helvetin roskakommentteja. Laitoin pitäjälle asiasta jo sähköpostiakin ja asia on korjatteilla, mutta siihen asti saamme kärsiä. Viime kuussa tuli kävijäennätyskin, mutta ei se paljoa jaksa innostaa, koska iso osa tuli niistä paskakommenteista ja haamukävijöistä vai millä nimellä niitä kutsuisin. Yksi rohkea tilaaja lisää on kuitenkin liittynyt joukkoon. Tervetuloa...

Sekin tässä on ahdistanut, koska syksy on aina ollut sellasta muutosten aikaa ja sitä samaa sisustusintoani haluaisin käyttää tähän blogiin, mutta kun en osaa! Haluaisin muuttaa tuon yläpalkin toiseksi, vaan kun ei taidot eikä uskallus kokeiluun riitä. Pelkään hävittäväni kaiken jo olemassaolevan. Kotisisustusta voi aina kokeilla ja palata alkuun, jos ei miellytä.

Nyt, kun työharjoittelu on loppunut, yritän pikkuhiljaa päästä normaaliin päiväjärjestykseen myös kotona. Pitäisi ihan oikeasti saada siivottua ja kunnolla. Parvekkeella pitäisi tehdä syyshässäkkä ja istuttaa kokeeksi muutama sipuli, kanervat havuineen yhteen laatikkoon ja nauttia pimeistä syysilloista. Tarvitsisin vain jonkun piristysruiskeen, että pääsen tästä matalapaineesta pois. Tai sekin riittää, että tuo auringonpaiste vaihtuisi syyssateisiin.

Miksi muuten sitä positiivista palautetta on niin vaikea ottaa vastaan? Itse kyllä voin hyvinkin kehua toista, jos aihetta on ja kannustaa ja neuvoa, mutta kun itse sain kiitosta ja kehuja menneestä harjoittelusta, tuli jotenkin vaivautunut olo. Ja uskonpuute, olenko nyt oikeasti niin hyvä, kuin sanovat. Olisin niin mieluusti jatkanut siellä työtätekevänä ja olisin ollut tervetullut siihen porukkaan, mutta aina ei käy, niinkuin toivoisi. Kyllähän kissakin kiitoksella elää, mutta kuinka kauan? Töitä tässä pitäisi saada. Olen siis taas samassa lähtöpisteessä, kuin silloin, kun aloitin tämän blogin pitämisen.

Menen potkimaan itseäni persuksiin, ehkäpä tämä taas tästä. Välillä vaan on näitä päiviä.