...Katri-Helena, mutta siitäkin huolimatta tänään oli aika hyvä päivä. Jossain blogissa (anteeksi, en muista missä) satuin näkemään maininnan Mun sydämeni tänne jää kappaleesta ja siinäpä sitten oltiin. Tai minä olin. Olin unohtanut koko laulun olemassaolon, mutta nyt se on jäänyt päähän soimaan, että piti tilata K-H:n tuplakokoelma. Toinen vaihtoehto olisi ollut Kari Tapio, mutta kyllä Katri voitti. Ainahan minun musiikkimaku on ollut laaja (mitä nyt en sulata jatsia, enkä reteetä regeetä, vielä vähemmän räppiä  jne.), mutta nyt tosiaan iski sen sortin kärpänen, että samaan syssyyn postista odotan uutta Sentencediä ja Zen Cafeta. Ne kaikki (ja moni muu) on vaan odottanut oikeaa aikaa (rahatilannetta).

Tänään näin myös elämäni ensimmäiset kuumailmapallot taivaalla, oikein kaksin kappalein. Tosin vain ikkunasta, mutta kumminkin. Liekit vaan loimusi, kun ne mennä viilettivät.

Nyt harmittaa todella, kun ei ole lomantynkää tänäkään kesänä; vanhemmat on ostaneet mökin, eikä ole tietoa, milloin me täältä päästäisiin käymään siellä. Netistä kurkkasin kuvia ja voin vain kuvitella, miten vanhuus tekee tepposet ja jotkut onnelliseksi. Se tosin suotakoon heille. Juhannusviikonlopusta tulee tosin pitempi, mutta taitaa sekin mennä näissä maisemissa. En tosin valita, täälläkin on vielä paljon nähtävää ja koettavaa.