... että en tiedä, miten päin olisi. Olen lukenut erilaisia blogeja ym. kirjoituksia yli vuoden ja alussa ajattelin, että pysynkin vain lukijana. Harvoin olen edes mitään kommentoinut. Paitsi silloin, kun on ollut aivan pakko. Muutaman viime viikon aikana olen sitten pähkäillyt, että josko sittenkin..? Miksen minäkin..? Ehkä saan tällä tavoin kirjoitusinnostustani rauhoitettua -taikka sitten en. Eikö melkein kaikkea pidä ainakin kokeilla. Alku on pirun hankalaa, kuten aina. Jo tuon nimen nappaaminen oli työ sinänsä; ja totta kai se on ollut jo olemassa, mutta se on voi voi... Jos se jotakuta häiritsee,  niin saapi kokeilla vaatia sitä muuttamaan. Nyt vaan tuntuu tuo oikealta. Palaan asiaan ehkä sitten, kun olen enempi sinut tämän kirjoittelun kanssa.

Blogimaailmasta löytyy paljon kirjoittajia, joita luen epäsäännöllisen säännöllisesti. Joitakin voisi pitää oikeastaan esikuvina tai ainakin ne ovat innostaneet tietämättään (?) kokeilemaan myös itse tätä naputtelua. Laittaisin, jos osaisin, linkeillä kiitokseni niille, mutta laitan tähän heti kärkikaksikon; Mean Menopaussi ja Muistijäljet. ON toki paljonpaljon muitakin ja toki se Pinserin lista on ollut kaiken hyvän ja pahan alku, että tässä ylipäänsä jaarittelen.

Tarkoituksena on kirjoittaa mitä milloinkin mielessä on taikka vaikka asian vierestä.  Välillä on tehnyt mieli urputtaa jostain asioista, kun lukee Aamulehden yleisönosastoja ja/tai kun liikkuu kaupungilla ja ylipäänsä ihmisten ilmoilla. Joskus ei tarvita, kuin roskien vienti, niin kiukunpuuska puhaltaa alta aikayksikön. Onhan se hyvä, että kerrostaloasukkaatkin ovat oppimassa kierrättämään, mutta onko ihan pakko laittaa maitopurkit lehtikeräysastiaan ja biopönttöön roskat muovipussissa? Toisinaan käynti roskakatoksessa aiheuttaa sen, että vain maalaisjärkeni estää tekemästä jotakin vielä typerämpää. Ei muuta, kuin kameravalvonta ja sakotuskäytäntö niihinkin loosseihin, niin eiköhän ihminen opi. Ai, ei vai? Sitä minäkin jaksan epäillä.