Jännäsin aamulla, en niinkään hammaslääkäriin menoa, vaan sitä, sataako vettä kaatamalla vai tihkuttaako vain, kun pitäisi lähteä. Päätin jo illalla, kun tulin pyöräilemästä Vintin kanssa, että käyn tämänkin päivän reissun pyörällä. Paljon kätevämpää ja kaikin puolin hyödyllisempää. Kas kummaa, sade taukosi reissun ajaksi, joten ei ollut mitään hätää eikä hammaslääkärin löytämisessäkään ollut vaikeuksia, kun sen oli kartasta jo painanut mieleen. Etukäteissuunnittelu ja mielikuvat - niillä pääsee täällä aika pitkälle.

Olen jotenkin vinksahtanut tänä kesänä, että kaikki mahdolliset matkat teen pyörällä. Siihen kyllä vaikuttaa sekin, että linkkarikortti on nyt mallia maksu/suunta. En ole ladannut siihen kuukausikorttia tänä vuonna ollenkaan, koska eipä näitä säännöllisiä menoja ole suuntaan eikä toiseen. Siitä syystä myös visuus iskee, ei viitsi turhan päiten kaupunkiin huristella linja-autolla, kun pyörälläkin pääsee.

Ja mikäs tuolla polkiessa - matkaa kertyy sopivasti ja ellei, sitä voi kummasti tehdä. Pakkoko se on aina tulla ja mennä suorinta reittiä? Kannattaa vähän mutkitella ja mennä uusia teitä. Eilenkin oltiin yks kaks Kangasalan puolella. Lielahti tuntuu vielä olevan kaukana, mutta ei sekään ole poissuljettu pyöräilykohde.

Kesken kaiken pötkötellessäni siinä hammaslääkärin tuolissa muistin Eurooppa kolmen. Mistä lie tulla tupsahti mieleen, ei ainakaan siitä hampaiden ronkkimisesta. Piti äsken etsiä levynsä ja laittaa pitkästä aikaa "Kosketuksia" soimaan. Joskus silloin 90-luvun alussa kuuntelin sitä paljonkin.

Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun hammaslääkäri totesi, että kaikki on ok, mutta kun katsoi hetken päästä röntgenkuvia, käskikin uudelleen pötkölleen. "Joo, kyllä tuossa on pieni reikä, laitan sulle uuden ajan, niin saadaan se kuntoon." Aha. Sama se paikkaamiselle, mutta se tietää rahanmenoa, ehdin taas ajatella. Matkalla kotiin oli aikaa pyöritellä ajatusta uudelleen, joten tulin siihen tulokseen, että parempi paikkaus, kuin kipu ja kärsimys, joka voinee seurata. Positiivista asennetta on revittävä vaikka takahampaista, ellei muu auta!