Jos on mahdollista, käyn mieluiten aamusta (isossa) ruokakaupassa, kuten tänä aamuna. Onneksi paras vaihtoehto on lähikauppa, joka sekin on tarpeeksi suuri ja valikoimaa riittää, mutta siellä ei koskaan ole ahistavan paljon väkeä, meni sitten arkena tai lauantaina pahimpiin aikoihin. On aika painajaisia ne iltapäiväruuhkat, joissa joutuu kassalla jonottamaan pitkiäkin aikoja. Pakasteet sulaa, tuskanhiki virtaa kenellä jos toisella. Joku on unohtanut punnita ostoksensa ja taas ihmetellään tovi, "ai, täälläkö pitää itse punnita?" Sehän on jo vanha virsi, että lyhin jono on (melkein) aina hitain. Jaksaa aina ihmetyttää sekin, miksi jotkut ostavat banaaneja pussissa, mutta sitten esim. paprikat hilluu paljaana hihnalla. Mikä idea siinäkin on? Banaanin kuoria tuskin kukaan syö. Ei edes Wagner.

Joskus vahingossa tai pakon edessä joudun menemään isoihin marketteihin ja muistutan kassajonossa kyllä aika pian itseäni, että oliko ihan pakko, oliko? Nyt taas työttömänä ollessa yritän käyttää aikaiset aamut hyväksi. Olen onnistunut toistaiseksi aika hyvin, vaikka toinen puoli minusta haluaisikin kääntää kylkeä ja jatkaa unia lämpimän peiton alla. Päivät ovat muutenkin niin lyhyitä, että kannattaako sitä nukkumalla pilata.

Olipa muuten harvinaisen mukavaa kävellä tuolla pirteässä säässä. Takaisin tullessa tuli jo melkein liian lämmin kaikkine kantamukseni ja takki päällä. Hyvä, etten pipoa laittanut... Lievästi kateellisena, ihan vaan terveellä pohjalla, katselin omakotitalojen pihoja sillä silmällä. Olisipa tuollainen paikka. Voisi touhuta päivän pihamaalla ja suunnitella ja istuttaa, haravoida ja laittaa pihavaloja. Huokaus... Sunnuntain omat istutukseni rajoittuivat tylsälle parvekkeelle. Ulkovaloja en sentään vielä laittanut.

Työpaikkoja
olen katsellut melkein yhtä ahkerasti, kuin asuntoja, mutta pelkkää itsensä kiusaamista ne vain ovat. Mukavia tärppejä löytyy, mutta tähän asti ne ovat olleet kaukana Pirkanmaalta. Toki omakotitaloja täältäkin löytyy, mutta hinnat ovat aivan eri luokkaa. Ja se on ainakin varmaa, että takaisin kotiseudulle en lähde pelkän halvan talon perässä. Aika kriittisellä silmällä katselen niitä myytäviä kohteita. Ihanne olisi, että sitä kokoa olisi tarpeeksi (3 - 4 h + keittiö ym. lisukkeet) ja kunto olisi lähempänä hyvää, kuin välttävää. Ja ehkä tärkein on se piha-alue, jota tontiksi kutsuvat. Se saa olla pienikin, kunhan naapurin rajalle on tarpeeksi matkaa. Sellasia taloja näkyy olevan lähinnä pienillä paikkakunnilla ja aika syrjässä. Toisaalta olen miettinyt, että olisiko se loppujen lopuksi niin paha, asua vähän syrjässä? Autot on käytössä ja aika maalaismeininkiin olen jo tottunut, että tuskinpa se tiukkaa tekisi. Niin, ja posti kulkee, vaikkei sitä tönöä joka pitäjässä olisikaan. Siellä saisi olla ainakin rauhassa ja touhuta omiaan pihalla, ilman, että utelias naapuri on peeseen takana kyttäämässä ja neuvoja antamassa. Niitä kyllä kysytään, jos on tarve, ja annetaan, jos kysytään.

Mies soitti jokin aika sitten. Oli pomo kysynyt, mitä mieltä olisi, jos nykyistä työtä jatkettaisiin vakinaistamalla. Kyllähän se käy, sikäli mikäli se on sitten varma juttu, eikä aamupäivän höpinöitä lämpimikseen. Olen jotenkin epäluuloinen, ainakin siihen asti, että on mustaa valkoisella. Tähän asti jatko on ollut epävarmaa jo vakiporukalla, niin mikä siinä nyt on niin muuttunut, että asiat voisivat loksahtaa noin hyvin paikoilleen. Odotamme jännityksellä.