Hieno kevätsunnuntai, lunta tulee, kuin viimeistä päivää. Aamulla kun avasin verhot, piti tapittaa vähän aikaa, että näkymään tottui. Ihan kotoinen olo taas, kun joka puolella höpistään keväästä ja silti tulee lunta tupaan. Monet kevätnuhat on vielä edessä, liiasta intoilusta. Sanokaa minun sanoneen.

Laitoin se laskurin viikko sitten lauantaina ja onhan sitä pitänyt aina välillä käydä kurkkimassa, mitä se kertoo. Ja sehän kertoo vaikka mitä. Välillä aivan säikähtää, miten paljon sitä itse jättää ja on jättänyt jälkiä kierrellessään ihmisten blogeissa. Hakusanatoiminto oli minusta parempi Vuodatuksen omassa tilastoinnissa, mutta kyllä tuoltakin jotakin jää näppiin. Se näytetään vaan jotenkin eri tavalla ja pienemmissä erissä. Päiväkahviseura on ollut aika haluttu haku, sitä on haettu ihan Ruotsista käsin. Ja joku halusi kiusata Juusoa, tämänkö nimipäivän takia?

Eilen oli mukavan leppoisa lauantaipäivä, kun yksi ystäväpariskunta
tuli käymään. Juteltiin ja höpötettiin, kahviteltiin ja pelattiin Scrabblea. Meniköhän se hopotuksen puolelle, kun mainostin Postcrossingia ja minulle vastaavasti esiteltiin Huuto.netiä. En ole pahemmin sitä sivustoa tutkaillut, mutta ehkä tässä nyt, kun näki, mitä kaikkea sieltä voisi löytää – ja olla löytämättä. Pitää palata asiaan.

Täällä asuessa olen törmännyt erilaisiin kulttuuri- ja tapaeroihin, joista yksi on tuo kahvittelu. Ei se yksistään, että kahviloita on vaikka kuinka paljon ja niissä myös riittää asiakkaita. Mutta ihan se, kun tulee ja menee toisen kotiin. Meillä kotiseudulla kun on tapana, että kun tulee/menee kylään, niin siinä poristaan ja vaihdetaan kuulumisia jonkun aikaa ja vasta sitten keitetään kahvit ja jatketaan sitä juttelua ym.

Mutta täällä! Koin aikoinaan aika sokin, kun menin käymään kaverin tykönä; pöytä oli katettu ja kahvi keitetty, hyvä, ettei kuppiin kaadettu! Melkein tuli olo, että siinä halutaan vieras saada pian pois, kun on kaikki valmiina, istahtaa vaan pöytään! Eihän se sitä kuulemma tarkoita, mutta toisenlaiseen tapaan tottuneena sitä nyt ehti kuvitella ja luulla omia. Myöhemmin olen päässyt tolpilleni ja oppinut, että se on vaan täällä tapana ja alkanut toimia pikkuhiljaa myös itse niin. En odotuta kavereita, että saako sitä kahvia tässä talossa vai ei, vaan laitan kahvin tippumaan aika pian, muut pöperöthän on jo pöydässä. Kantapään kautta opittua.


Hei!
Saako lähettää terveisiä?
Retkibanaanin Juusolle!

Ja toiselle päivänsankarille, joka viettää tänään 42-vuotispäivää.

***
Korjaus 20.3.
Juu, tässä oli kuva, mutta katsoin parhaaksi pitää sen ihan omassa kansiossa. Onneksi satuin käymään sivustolla, jossa asiasta kirjoitettiin, tosin kyllä vähän puutaheinää. Tämä ei ole keskustelupalsta, eikä Olli
näyttänyt kuvassa kieltä. Tämmöstä tällä kertaa.