Torstai vilkastuttaa nykyisin aina verenkiertoa ja kävijämääriä blogissa suunnilleen puolet enemmän. Kiva huomio ja muutos. Kuten olen aikaisemminkin todennut, Valokuvatorstai oli kaikkinensa hyvä idea ja mahdollisuus tehdä jotain vaihtelua sekä omaan blogiin että ylipäänsä blogeissa. Onhan se helppoa läiskiä valokuvia merkintöjen yhteyteen, mutta kun pitää annetusta aiheesta keksiä / löytää kuva, siinä saakin toisinaan miettiä kunnolla. Tuntuu, että aiheet vaikenevat torstai torstailta. No, en valita, totesin vain. Hyvähän se on, että pitää vähän miettiä, eikä tehdä asioista liian yksinkertaisia.

Oma valokuvausharrastukseni, jos sitä harrastukseksi voi sanoa, on yllätys yllätys lisääntynyt digikameran myötä. On helppoa räpsiä kuvia ja vielä helpompaa on deletoida epäonnistuneet kuvapläjäykset. Tällä viikolla sain tehetetyt valokuvat, reilut 200, joita pitäisi vielä käydä läpi ja laittaa albumeihin. Mies totesi realistisen kriittisesti, että "kaikkea sääki kuvaat, tai saat sää kuvata, mutta vois vähän kattoa, mitä tehettää." Tosi kannustavaa. Hommatkoon oman kameran ja kuvatkoon, mitä haluaa ja mikä tärkeintä - tehettäköön, mitä haluaa, mutta minä näpsin, mitä näpsin. Ja Ifi toimittaa. Nih. Aina niistä joku juttu löytyy ja jos ei muuta käyttöä ole, niin voin käyttää niitä torstaisin ja/tai merkinnöissä.

Eilen tuli pakottava tarve soittaa kotiin ja kertoa niistä suunnitelmista. Näin pitkään se kuplinta sitten sisälläni kesti. Kuulostelin ensin, että millä tuulella toisessa päässä oltiin ja juteltiin ihan muista asioista, kunnes sitten kysyin, että mitä ne tuumaisivat, jos me etsittäisiin töitä lähempää. Olin varautunut myös siihen, että koko ajatus tyrmätään - ja käsken unohtaa koko jutun ja olisin lopettanut puhelun suit sait sukkelaan sen enempää pahottamatta omaa mieltäni, mutta kävikin päinvastoin.

En sitten tiedä, mitä tuumivat oikeasti ja yön yli nukuttuaan, mutta ainakin sillä hetkellä ajatus sai kannatusta ainakin periaatteessa. Olivat huolissaan miehen työnsaannista, minun jatkolla ei kai niin väliä, eh. Vaan eihän sitä tyhjänpäälle lähdettäisikään. Jos mies ei saa töitä, ei ole järkeä täältäkään irtisanoutua, mutta minä puolestani voin olla neljän seinän sisällä jatkossakin, jos on ihan pakko. Tähän alkaa valitettavasti tottua ja kynnys lähteä ylipäätään mihinkään vaan nousee nousemistaan.

En ole saanut lähdettyä tällä viikolla edes pyöräilemään. Tokkopa jaksan edes polkea ensimmäistä ylämäkeä, jos nyt tästä lähtisin pitkästä aikaa. Ei vaan ole jotenkin huvittanut. Aika on kulunut muutenkin ja päivät hurahtaa ihan vaan tässä kotosalla. Joku toinen päivä taas terästäydyn.

Sitäpaitsi vaatehuone kaipaa läpikäymistä.