Päivä lähti vähän takkusasti liikkeelle, kun pitkästä aikaa olisi tehnyt mieli vaan kääntää kylkeä, kun toinen lähti töihin. Ei tässä nyt mikään pakko ole olla aamuvirkku heti kuudelta, mutta kummasti sitä on enempi virtaa aloittaa päivä, kun nousee aikaisin ylös. Aamuntunnit on rajalliset ja kuluvat suitsait sukkelaan, kun kahvittelee ja tavailee aamulehteä, tai istahtaa tähän koneelle ja kirjaa ylös heti päällimmäiset mielestä, jos jotakin on. Tänään ei oikein irronnut muuta, kuin "lisää unta". Niinpä meni sitten harakoille sekin ajatus, että käyn aamusta kaupassa. Uusi yritys vähän myöhemmin, jahka tässä...

Päivän Aamulehti kirjoitti jo etusivulla, että "TAYSin väeltä kielletään hajuvedet". Siitä tulikin mieleeni yksi sairaalakokemukseni kotiseudulla, kun sain keuhkokuumeen (monen tekijän summa, eikä vähäisimpänä oma jääräpäisyys ja terveyskeskuksen lääkärit, jotka vaan passittivat aina kotiin, että "kyllä se siitä". Mutkueisesiitä. Kolmas kerta toden sanoi, tai ainakin tuore lääkäri/lääkärikokelas, joka passitti "varmuuden vuoksi" sairaalaan asti, jotta voisivat tutkia paremmin. Ja sille tielle jäin. Viikoksi. Sen jälkeen alkoi oma ramppaaminen, kun väittivät, että minulla on muka astma. Eivät uskoneet, kun väitin vastaan. Muutaman kerran jouduin käymään testeissä ja kontrolleissa ja puhaltelemaan arvoja, minkä keuhkoista lähti ts. ei lähtenyt, ja niin vain totesivat, että "astma" kuului siihen keuhkohässäkkään. Ei muuta. Että jos ei henki kulje, niin vika voi olla keuhkoissa. Hengenahdistusta kun on näköjään moneksi. Kyseinen sairaalaikeikka oli muuten mielestäni aika mukava! Tai siis jäi hyvät muistot ja mikäpä siinä, kun oli hyvä hoito ja säännölliset ruoka-ajat ja "palvelu" pelasi. Mikäs siinä pötkötellessä. Ja ensimmäisenä, kun kotiin pääsin ja avasin kännykän, soittaa lehtikauppias.).

Samaisen sairaalareissun jouduin olemaan astmaosastolla. Joka puolella luki kukkien tuontikiellosta ja käskettiin välttämään hajuvesiä jne. Ei mitään ongelmaa. Mieluummin söinkin karkkia ja mandariineja, kuin kukkia. Loppuajasta osastolle tuli työvuoroon yksi hoitaja, joka ei puhunut mitään, saati tervehtinyt, kun tuli huoneeseen. En tiedä, oliko ulkomaalainen, vai mikä, mutta erottui kyllä joukosta kaikella tavalla. Se näyttikin siltä, että ennen työvuoroa on pitänyt pakkeloida ja ehostaa naama kaikilla mahdollisilla purnukoilla ja väreillä ja mikä haju siitä lähti! Huh! Hyvä esimerkki sille osastolle, missä vierailijoilta kielletään hajuvedet, niin sitten tämä yksi leidi luulee olevansa joku, joka voi kulkea siellä ympäriinsä niin kamalan vahvasti hajustettuna, että alta pois! En tajunnu sitä silloin, enkä tajua kyllä vieläkään. Onneksi en oikeasti ole astmaatikko ja pääsin seuraavana päivänä pois, mutta voin vain kuvitella, miten ne muut potilaat mahtoivat kärvistellä siellä, ellei sitten joku rohkea avannut suutaan ja maininnut asiasta. Minä tietenkin vaan mutisin tyynyyni. Mutta turha niitä kieltomerkkejä on siellä esillä pitää, jos ei henkilökuntakaan niitä noudata!

Digipelleilystä edelleen
Nyt on sitten sekin varmistettu, että digiteeveet toimivat samalla tavalla kuin ne -boksit eli pitää tietää, käykö kaapeli- vai antenniverkkoon. Kuulemma markkinoilla ei vielä ole sellasta aparaattia, joka kävisi sekä antenni- että kaapeliverkkoon. Miksei? Tässä tekniikan maailmassa olisi käyttöä sellaselle! Nyt pitää sitten miettiä uusiksi, että mitä tässä oikein pitää tehdä. Boksilla pääsisi tosin vähän halvemmalla ja maaliskuuta silmällä pitäen se käynee budjettiin. Pitää vaan seuraavaksi alkaa ihmettelemään digiboksitarjontaa. Voi elämän kevät!