Päivä
lähti vähän takkusasti liikkeelle, kun pitkästä aikaa olisi tehnyt
mieli vaan kääntää kylkeä, kun toinen lähti töihin. Ei tässä nyt mikään
pakko ole olla aamuvirkku heti kuudelta, mutta
kummasti sitä on enempi virtaa aloittaa päivä, kun nousee aikaisin
ylös. Aamuntunnit on rajalliset ja kuluvat suitsait sukkelaan, kun
kahvittelee ja tavailee aamulehteä, tai istahtaa tähän koneelle ja
kirjaa ylös heti päällimmäiset mielestä, jos jotakin on. Tänään ei
oikein irronnut muuta, kuin "lisää unta". Niinpä meni sitten harakoille
sekin ajatus, että käyn aamusta kaupassa. Uusi yritys vähän myöhemmin,
jahka tässä...
Päivän Aamulehti kirjoitti jo etusivulla, että "TAYSin väeltä kielletään hajuvedet". Siitä tulikin mieleeni yksi sairaalakokemukseni kotiseudulla, kun sain keuhkokuumeen (monen
tekijän summa, eikä vähäisimpänä oma jääräpäisyys ja terveyskeskuksen
lääkärit, jotka vaan passittivat aina kotiin, että "kyllä se siitä".
Mutkueisesiitä. Kolmas kerta toden sanoi, tai ainakin tuore
lääkäri/lääkärikokelas, joka passitti "varmuuden vuoksi" sairaalaan
asti, jotta voisivat tutkia paremmin. Ja sille tielle jäin. Viikoksi.
Sen jälkeen alkoi oma ramppaaminen, kun väittivät, että minulla on muka
astma. Eivät uskoneet, kun
väitin vastaan. Muutaman kerran jouduin käymään testeissä ja
kontrolleissa ja puhaltelemaan arvoja, minkä keuhkoista lähti ts. ei
lähtenyt, ja niin vain totesivat, että "astma" kuului siihen
keuhkohässäkkään. Ei muuta. Että jos ei henki kulje, niin vika voi olla
keuhkoissa. Hengenahdistusta kun on näköjään moneksi. Kyseinen
sairaalaikeikka oli muuten mielestäni aika mukava! Tai siis jäi hyvät
muistot ja mikäpä siinä, kun oli hyvä hoito ja säännölliset ruoka-ajat
ja "palvelu" pelasi. Mikäs siinä pötkötellessä. Ja ensimmäisenä, kun
kotiin pääsin ja avasin kännykän, soittaa lehtikauppias.).
Samaisen sairaalareissun jouduin olemaan astmaosastolla. Joka
puolella luki kukkien tuontikiellosta ja käskettiin välttämään
hajuvesiä jne. Ei mitään ongelmaa. Mieluummin söinkin karkkia ja
mandariineja, kuin kukkia. Loppuajasta osastolle tuli työvuoroon yksi
hoitaja, joka ei puhunut mitään, saati tervehtinyt, kun tuli
huoneeseen. En tiedä, oliko ulkomaalainen, vai mikä, mutta erottui
kyllä joukosta kaikella
tavalla. Se näyttikin siltä, että ennen työvuoroa on pitänyt pakkeloida
ja ehostaa naama kaikilla mahdollisilla purnukoilla ja väreillä ja mikä
haju siitä lähti! Huh! Hyvä esimerkki sille osastolle, missä
vierailijoilta kielletään hajuvedet, niin sitten tämä yksi leidi luulee
olevansa joku, joka voi kulkea siellä ympäriinsä niin kamalan vahvasti
hajustettuna, että alta pois! En tajunnu sitä silloin, enkä tajua kyllä
vieläkään. Onneksi en oikeasti ole astmaatikko ja pääsin seuraavana
päivänä pois, mutta voin vain kuvitella, miten ne muut potilaat
mahtoivat kärvistellä siellä, ellei sitten joku rohkea avannut suutaan
ja maininnut asiasta. Minä tietenkin vaan mutisin tyynyyni. Mutta turha
niitä kieltomerkkejä on siellä esillä pitää, jos ei henkilökuntakaan
niitä noudata!
Digipelleilystä edelleen
Nyt on sitten sekin varmistettu, että digiteeveet toimivat
samalla tavalla kuin ne -boksit eli pitää tietää, käykö kaapeli- vai
antenniverkkoon. Kuulemma markkinoilla ei vielä ole sellasta
aparaattia, joka kävisi sekä antenni- että kaapeliverkkoon. Miksei?
Tässä tekniikan maailmassa olisi käyttöä sellaselle! Nyt pitää sitten
miettiä uusiksi, että mitä tässä oikein pitää tehdä. Boksilla pääsisi
tosin vähän halvemmalla ja maaliskuuta silmällä pitäen se käynee
budjettiin. Pitää vaan seuraavaksi alkaa ihmettelemään
digiboksitarjontaa. Voi elämän kevät!
perjantai, 30. joulukuu 2005
Kommentit