Nyt on akut tyhjennetty ja ladattu sen verran hyvin, että teki melkein tiukkaa palata takaisin tähän, mihin viimeksi jäin. Piti vääntää jostain nappulasta oikeaan suuntaan, että tajusin, mitä teen ja miten. Palattiin reissusta jo sunnuntaina, mutta täälläpä odotti yllätys; ei mitään toivoa nettiyhteydestä. Napsuttelut ja muutkaan eivät auttaneet, joten sinniteltiin maanantaiaamuun, jolloin mies soitti hätänumeroon, jossa kaikesta päätellen kyseltiin ihan epäolennaisia. Ei se ainakaan auttanut nettiyhteyden saantiin. Uusi soitto myöhemmin iltapäivällä. Juuei, ei ole asentajia paikalla, joten vika voi kestää 2-5 päivää. Luulisi nettifirmallakin olevan päivystys muuallakin, kuin asiakaspalvelussa, mutta ei näköjään.
Hyvähän se on välillä olla ilman nettiä,
mutta kun sitä oltiin oltu jo torstaista asti, niin johan se tuntui pitkältä
ajalta. Jopa mies kärvisteli, kun ajatteli, että ei voi tietää, vaikka olisi
kenovoittaja. No, saatiinpa katsottua monta tv-ohjelmaa nauhalta ja pyykkikone
lauloi laulamistaan (laulaa tosin edelleen, kun ajattelin, että talvikamppeet voinee nyt pestä). Vanhat valokuvat pääsivät kansioihin ja nyt odotellaan uusia
paperiversioita. Niin, siihenkin tilaukseen tarvitsin nettiä, kuten
myös sähköpostiin. Tänä aamuna se sitten alkoi viimeinkin toimia. Hyvä arki, hyvä tiistai!
Uneton E4:lla
Reissuun lähdettiin silloin keskiviikkoiltana ja tarkoitus
oli nukkua muutama tovi, vaan kuinkas kävi. Mies totta kai nukahti ilman mitään
ongelmaa, mutta minä tuijottelin milloin mitäkin pistettä katossa ja kuuntelin
pakosta naapurielämää. Kun ei nukuttanut, niin ei. Näinköhän minusta olisi tekemään yövuoroja?
Kun pihalle päästiin, niin
mikäs se taivaalla mollotti. Aika kokonainen kuu. Pimeä oli taival, mutta kun
en unenpäästä kiinni saanut, vaikka kuinka yritin, niin ehdin ihailla maisemia
sen, mitä näki. Jyväskylän valot oli edelleen näkemisen arvoiset, harmi vain,
että en saanut niitä siinä vauhdissa kameralla kuvattua. Valojuovia vain ja
hämärä kuva sinisestä sillasta.
Vaihdettiin kuskia Jyväskylän jälkipuolella
vakkariasemalla ja heti kohta alkoi kuorsaus kuulua. On se hyvä, että joku osaa ottaa levon kannalta ja ladata ajovirtaa. Pihtiputaalla
seuraava pysähdys ja kuskinvaihto. Yritin taas nukkumista, mutta olin virkeä
kuin peippo. Koko matkan aikana torkuin kai pari varttia, joten tuli pakostakin
mieleen jotkut bloggaajat, jotka valittavat unettomuutta ja nukahtamisvaikeuksia. Sellastako se sitten
on – halusin nukkua, mutta kun ei kerta kaikkiaan uni tullut.
Aikanaan kun
päästiin perille, menimme nukkumaan joksikin aikaa. Tai se oli tarkoitus. Mies
nukahti ja korahteli, mutta minä se vaan olla pötköttelin. Petarit peseytyivät
siinä samalla ja nyt on puhdasta. (En tosin ole vielä kokeillut niitä patjojen
kanssa, että vieläkö mahtuvat. No, onhan sakset talossa.)
Samoilla silmillä sinnittelin ja sammalsin Haaparannan reissun (pitihän se niitä Kopperbergin tölkkejä käydä ostamassa, taas pärjää monta kuukautta). Jatkettiin pikkuhiljaa mökille ja siellä ne mukavat kolme päivää tulikin oltua. Nukkumaankin menin sitten torstai-iltana ennen Kympin uutisia, mutta pääasia, että uni tuli ja sitä riitti aamuun asti. Aamulla olin melkein terveiden kirjoissa.
Kelirikkoinen tie
Mökkitiellä päästiin lumitöihin, kun auto otti pohjasta kiinni.
En ollut kuskina.
Ensimmäistä kertaa eläissäni kävin
pilkillä. Sain jopa kolme ahventa ja kolme särkeä. Paljon enemmän kokemusta
ja pelkojen voittamista. Joskus jossain tuli ilmi, että en kovin mielelläni
mene jäille, mutta nyt tällä reissulla pakotin itseni ensin vedenottoavannolle
asti ja myöhemmin vähän pidemmälle, pilkkirei´ille. Isi oli kairannut niitä jo
aikaisemmin, niin ei ollut sitä hommaa. Olihan se vähän tylsää kykkimistä
aluksi, kun en tiennyt, mitä tuleman pitää, mutta kun ensimmäinen kala kävi
matokoukkuun kiinni, sitä valpastui kummasti! Ensi talvena on pakko päästä uudelleen!
Kesällä mielellään jo ongelle.
Taattua ruotsalaista laatua. Hyvin kulkee, kunhan siteet pysyvät kiinni.
Potkuri ensi talveksi
(Oranssi on hyvä väri)
Lintuinfluenssasta mökillä ei ollut tietoa, saati pelkoa. Olin
aivan liikutuksesta mykkä, miten paljon erilaisia lintuja siellä näkyi
viikonlopun aikana. Talitiaisia nyt näkee täälläkin, mutta bongasin (!)
punatulkkuja, punarintoja (kai ne niitä oli), närhiä, viherpeippoja,
hömötiaisia, sinitiaisia, (ukko- ja akka-)metsoja ja mitä vielä. Jäniksiä ja poroja, mutta ne olivat liian nopeita tällä kertaa.
Oraviakin pihassa pörräsi ihan kiitettävästi, vaikka äiti ei niistä oikein välitä, kun syövät lintujen ruokia. Mutta olihan niitä ihana seurata. Parhaimmillaan tai pahimmillaan niitä on ollut kuulemma kuusi yhtäaikaa, mutta me näimme vain kolme. Tässä pari otosta yhdestä sankarista.
Kaiken kaikkiaan tosi mukava pääsiäisviikonloppu ja hyvä
irtiotto näistä etelän pelleilyistä.
Se työpaikkahommelikaan ei ole edistynyt
viime kertaisesta, joten ei mitään uutta sillä uutisrintamalla. Mikä lie on homman nimi. Pallo on nyt kyllä ihan muissa käsissä, kuin omissani. Sitä paitsi viihdyin
mökillä niin hyvin, että haluaisin kokea sen myös kesällä, joten "harmi", jos olen kesän työttömänä.
Tänään taitaa olla kuppikeittopäivä, koska blogilista oli ihan sinisenä. Eivät kaikki ole lomailleet piuhat irti, joten nyt saan istua tuntitolkulla koneella lukemassa muiden kuulumisia. En tosin valita. Oli tässä jo kova ikäväkin!
Kommentit