Nyt on akut tyhjennetty ja ladattu sen verran hyvin, että teki melkein tiukkaa palata takaisin tähän, mihin viimeksi jäin. Piti vääntää jostain nappulasta oikeaan suuntaan, että tajusin, mitä teen ja miten. Palattiin reissusta jo sunnuntaina, mutta täälläpä odotti yllätys; ei mitään toivoa nettiyhteydestä. Napsuttelut ja muutkaan eivät auttaneet, joten sinniteltiin maanantaiaamuun, jolloin mies soitti hätänumeroon, jossa kaikesta päätellen kyseltiin ihan epäolennaisia. Ei se ainakaan auttanut nettiyhteyden saantiin. Uusi soitto myöhemmin iltapäivällä. Juuei, ei ole asentajia paikalla, joten vika voi kestää 2-5 päivää. Luulisi nettifirmallakin olevan päivystys muuallakin, kuin asiakaspalvelussa, mutta ei näköjään.

Hyvähän se on välillä olla ilman nettiä, mutta kun sitä oltiin oltu jo torstaista asti, niin johan se tuntui pitkältä ajalta. Jopa mies kärvisteli, kun ajatteli, että ei voi tietää, vaikka olisi kenovoittaja. No, saatiinpa katsottua monta tv-ohjelmaa nauhalta ja pyykkikone lauloi laulamistaan (laulaa tosin edelleen, kun ajattelin, että talvikamppeet voinee nyt pestä). Vanhat valokuvat pääsivät kansioihin ja nyt odotellaan uusia paperiversioita. Niin, siihenkin tilaukseen tarvitsin nettiä, kuten myös sähköpostiin. Tänä aamuna se sitten alkoi viimeinkin toimia. Hyvä arki, hyvä tiistai!

Uneton E4:lla
Reissuun lähdettiin silloin keskiviikkoiltana ja tarkoitus oli nukkua muutama tovi, vaan kuinkas kävi. Mies totta kai nukahti ilman mitään ongelmaa, mutta minä tuijottelin milloin mitäkin pistettä katossa ja kuuntelin pakosta naapurielämää. Kun ei nukuttanut, niin ei. Näinköhän minusta olisi tekemään yövuoroja?

Kun pihalle päästiin, niin mikäs se taivaalla mollotti. Aika kokonainen kuu. Pimeä oli taival, mutta kun en unenpäästä kiinni saanut, vaikka kuinka yritin, niin ehdin ihailla maisemia sen, mitä näki. Jyväskylän valot oli edelleen näkemisen arvoiset, harmi vain, että en saanut niitä siinä vauhdissa kameralla kuvattua. Valojuovia vain ja hämärä kuva sinisestä sillasta.

Vaihdettiin kuskia Jyväskylän jälkipuolella vakkariasemalla ja heti kohta alkoi kuorsaus kuulua. On se hyvä, että joku osaa ottaa levon kannalta ja ladata ajovirtaa. Pihtiputaalla seuraava pysähdys ja kuskinvaihto. Yritin taas nukkumista, mutta olin virkeä kuin peippo. Koko matkan aikana torkuin kai pari varttia, joten tuli pakostakin mieleen jotkut bloggaajat, jotka valittavat unettomuutta ja nukahtamisvaikeuksia. Sellastako se sitten on – halusin nukkua, mutta kun ei kerta kaikkiaan uni tullut.

Aikanaan kun päästiin perille, menimme nukkumaan joksikin aikaa. Tai se oli tarkoitus. Mies nukahti ja korahteli, mutta minä se vaan olla pötköttelin. Petarit peseytyivät siinä samalla ja nyt on puhdasta. (En tosin ole vielä kokeillut niitä patjojen kanssa, että vieläkö mahtuvat. No, onhan sakset talossa.)

Samoilla silmillä sinnittelin ja sammalsin Haaparannan reissun (pitihän se niitä Kopperbergin tölkkejä käydä ostamassa, taas pärjää monta kuukautta). Jatkettiin pikkuhiljaa mökille ja siellä ne mukavat kolme päivää tulikin oltua. Nukkumaankin menin sitten torstai-iltana ennen Kympin uutisia, mutta pääasia, että uni tuli ja sitä riitti aamuun asti. Aamulla olin melkein terveiden kirjoissa.

66614.jpg
Kelirikkoinen tie

66581.jpg
Mökkitiellä päästiin lumitöihin, kun auto otti pohjasta kiinni.
En ollut kuskina.

  66582.jpg
Lunta oli yllättävän vähän, kun vertasi aikaisempiin huhtikuisiin reissuihin.

Pakosti tuli mietittyä, että miksi piti muuttaa näin kauas tai paremminkin, miksi pitää olla niin pitkä välimatka. Pitääkö tässä vielä muuttaa vaikka Ouluun vanhoilla päivillä. Sieltä on pitkä matka tänne, mutta lyhyempi matka sinne, missä on kaikki vanha ja tuttu. Toisaalta; kuka niitä kaipaa? Kyllä niitä kaipaa, ainakin lähtöpäivänä. Mutta sitten, kun on täällä omassa kotona ollut taas muutaman tunnin, päivän, ei sitä ehdi ajatella. Sitä odottaa vaan seuraavaa matkaa, ehkä jo kesällä, jos hyvin käy.

Ensimmäistä kertaa eläissäni kävin pilkillä. Sain jopa kolme ahventa ja kolme särkeä. Paljon enemmän kokemusta ja pelkojen voittamista. Joskus jossain tuli ilmi, että en kovin mielelläni mene jäille, mutta nyt tällä reissulla pakotin itseni ensin vedenottoavannolle asti ja myöhemmin vähän pidemmälle, pilkkirei´ille. Isi oli kairannut niitä jo aikaisemmin, niin ei ollut sitä hommaa. Olihan se vähän tylsää kykkimistä aluksi, kun en tiennyt, mitä tuleman pitää, mutta kun ensimmäinen kala kävi matokoukkuun kiinni, sitä valpastui kummasti! Ensi talvena on pakko päästä uudelleen! Kesällä mielellään jo ongelle.

66550.jpg

Taattua ruotsalaista laatua. Hyvin kulkee, kunhan siteet pysyvät kiinni.

66578.jpg

Potkuri ensi talveksi
(Oranssi on hyvä väri)

Lintuinfluenssasta mökillä ei ollut tietoa, saati pelkoa. Olin aivan liikutuksesta mykkä, miten paljon erilaisia lintuja siellä näkyi viikonlopun aikana. Talitiaisia nyt näkee täälläkin, mutta bongasin (!) punatulkkuja, punarintoja (kai ne niitä oli), närhiä, viherpeippoja, hömötiaisia, sinitiaisia, (ukko- ja akka-)metsoja ja mitä vielä. Jäniksiä ja poroja, mutta ne olivat liian nopeita tällä kertaa.

66552.jpg

66548.jpg66549.jpg

Oraviakin pihassa pörräsi ihan kiitettävästi, vaikka äiti ei niistä oikein välitä, kun syövät lintujen ruokia. Mutta olihan niitä ihana seurata. Parhaimmillaan tai pahimmillaan niitä on ollut kuulemma kuusi yhtäaikaa, mutta me näimme vain kolme. Tässä pari otosta yhdestä sankarista.

66555.jpg66544.jpg

66547.jpg66545.jpg

66546.jpg66543.jpg

Kaiken kaikkiaan tosi mukava pääsiäisviikonloppu ja hyvä irtiotto näistä etelän pelleilyistä.

Se työpaikkahommelikaan ei ole edistynyt viime kertaisesta, joten ei mitään uutta sillä uutisrintamalla. Mikä lie on homman nimi. Pallo on nyt kyllä ihan muissa käsissä, kuin omissani. Sitä paitsi viihdyin mökillä niin hyvin, että haluaisin kokea sen myös kesällä, joten "harmi", jos olen kesän työttömänä.

Tänään taitaa olla kuppikeittopäivä, koska blogilista oli ihan sinisenä. Eivät kaikki ole lomailleet piuhat irti, joten nyt saan istua tuntitolkulla koneella lukemassa muiden kuulumisia. En tosin valita. Oli tässä jo kova ikäväkin!