Jäi mietityttämään aamuinen merkintä ja kommentit sen johdosta, että ajattelin taas istahtaa koneelle ja antaa näppiksen laulaa.

Vintti oli kokenut merkintäni "napakaksi ja äänensävyn tuimaksi". Siitäkös Leijona-luonteeni sai aiheen ihmetykseen ja puolustusasemiin. Ei siinä nyt varsinaista puolustautumista tarvittu eikä ollut, mutta tuli kyllä ajatus, että näinkö näitä merkintöjä ymmärretään ja luetaan väärin. Siis ihan yleisesti, en nyt pelkästään tämän päivän merkinnästä puhu. Ja sainpa hyvän aiheen merkinnälle ja hyvän syyn siirtää kotihommia myöhemmäksi.

Toisaalta taas Sukulaissielu ei ollut kokenut kirjoitussävyäni kiukkuiseksi (tämä kiukkuisuus oli oma yhteenvetoni napakasta ja tuimasta ja aina välillähän olen kiukkuinen, sen huomaa esim. ARGH:n viljelystä). Olen joskus takertunutkin noihin hymiöihin, joita käytetään mm. tekstiviesteissä ja nettikirjoittelussa aina vaan enemmän. Kyllähän se pehmittää tai vahventaa sitä tekstiä, mitä on rivien välissä. Olen pakostakin alkanut käyttää itsekin niitä pallinaamoja, koska ei ole ensimmäinen kerta, että minut ymmärretään väärin tai että ei ymmärretä ollenkaan.

Ympäri nettiä on (ollut ainakin) kärhämiä, jotka ovat joskus paisuneet kuin pullataikina. Jos eri kommenteissa ja merkinnöissä olisi käytetty enemmän hymiöitä selventämään tekstin sävyä ja tarkoitusta, ehkä muutamilta välirikoilta olisi säästytty. En kuitenkaan jaksa uskoa, että ne ”riidat” olivat pelkistä naamoista kiinni.

Mitä minun tapaan kirjoittaa (ja joskus puhua) tulee, niin joskus jotkut voivat saadakin ehkä vähän töks –käsityksen. Joku ottaa sen kettuiluna, toinen ei. Joku, joka on samalta suunnalta kotoisin, ymmärtää, mistä on kysymys. Se nyt vaan on meidän tapa, luonteessa, käytöksessä. Mutta en haluaisi mennä siihen, että joudun merkinnöissäni viljelemään hymiöitä kertoakseni, että milloin ottaa päähän :( -  milloin olen täpinöissäni :D  jne.

Toki otan sen riskin, että minut ymmärretään väärin, mutta se on voivoi :) Kaikkeen tottuu ja pääsenpä joskus selittelemään ja oikomaan käsityksiä. Kuten Sukulaissielu kommentissaan kirjoitti ”puhelimessa ja kasvotusten näet ilmeet, kuulet äänenpainot ja sanaton viestintä… auttaa kummasti” – olen samaa mieltä. On ihan eri asia olla kasvotusten kuin vaikkapa ruudun toisella puolella.

Saman kirjoitetun asiankin voi lukea ja nähdä niin monella tavalla. Silläkin saattaa olla vaikutusta, millä mielellä itse jonkun tekstin lukee. Vähän sama, että toinen ymmärtää vitsin, toinen ei. ”Kaksi mummoa meni mustikkaan. Toinen ei mahtunut.” Just, vanha, mutta toimiva. Huoh.. :D

Lukijoille tiedoksi, että tämä on nyt sitten kirjoitettu ihan hyvillä mielin :) vaikkakin vähän nälättää jo tähän kellonlyömään. Lumisadekin on muisto vain.

Hyvää päivänjatkoa!