Sehän
on jo vanha lappalainen sanonta, että vasen vastaanottaa, oikea
ojentaa. Ja jos vasenta kämmentä kutittaa, se tietää rahantuloa. Tietynlaiset unet tietävät
myös, ainakin omakohtaisesti, mutta jätetään se tällä kertaa
kirjoittamatta, ettei sen sortin friikit syöksy sivuille googlen kautta. Iskipä
tässä käsikutka eilisiltana ja koska tiesin, ettei mistään pitäisi
tulla rahaa, laitoin Kenon vetämään, jospa se sitä tiesi. No, ei
tiennyt, kun ei ollut yhtään oikein.
Tänään katsoin aikani kuluksi tilitietoja, kuinka paljon huomenna
on suurinpiirtein vara kuluttaa kirpputoreille ja divareihin. Saldo ei
pitänyt ollenkaan paikkansa; reilut kolmesataa ylimääräistä! Kuinka
ollakaan, liitto olikin maksanut jo nyt näiltä ensimmäisiltä työttömyyspäiviltä! Ja vielä keskiviikkona! Tosi
outoa ja nopeaa toimintaa. Vastahan ne viime viikolla maksoivat
viimeiset koulutustuet ja kokeeksi ennen reissuun lähtöä lähetin
työttömyyslaput vain parilta viikolta, että tässä taas pääsisi
normaaliin päiväjärjestykseen. Oma liittoni on petrannut toimiaan
sitten viime kerran. Hitsi, että yllätyin positiivisesti. Tässähän
tuntee hetkittäin olonsa aika polleaksi.
***
Päivän Aamulehti kirjoitti
ikäihmisten ajotaitojen petrauksesta. Eikä nyt niin vanhakaan tarvitse
olla, tarvitakseen kertausta ja totuttelua tuolla liikenteessä. Itse
sain ajokortin syksyllä 1990 ja heti sen jälkeen ajoin 80-lätkän kanssa
aika paljon. Tuli kotikaupungin kadut tutuiksi siitä rallista ja vähän
pidemmät maantieajot. Hyvää harjoitusta se oli, ei siinä mitään.
Nyt myöhemmin on harmittanut, etten ajanut sitä korttia jossain
isommassa kaupungissa, missä liikennekin on aivan toista luokkaa ja
liikennemerkkejä ja -järjestelyjä kahta kauheammin. Sain Jyväskylän
keskustassa joskus 10 vuotta sitten poliisit perääni, kun taisin ajella
vähän väärin. Ainakin ne puhalluttivat (se ainoa kerta tähän mennessä)
ja toinen setä vielä kysyi "eikö siellä teillä *:ssa ole
kaksikaistaisia katuja?" No, ei ole ei, molemmat kaksi menevät eri
suuntiin. Enkä kyllä päässyt jyvälle, että mitenkä ajoin väärin.
Mokomasta JKL-kokemuksestani edelleen karsastan kaupunkia. Siis auton
ratissa, ei kai se muuten ole paha paikka. Niitä hienoja valoja aina
ihastellaan, kun sieltä ohi ajellaan.
Täällä Tampereellakin olen joskus vuonna se-ja-se ajaa körötellyt
pikkuautollani, enkä ole osannut pelätä. Siihen aikaan en tainnut
muutenkaan tajuta pelätä. Mutta nykyään tuonne
keskustaan saati muualle ihme liikennehässäköihin ei minua autonratissa
saa, kuin ehkä pakon edessä. Linja-autolla on niin helppo mennä, kun ei
tarvitse etsiä edes parkkipaikkaa (parkkitaloja en uskalla vielä edes
ajatella).
Olenkin joskus vakavasti ajatellut, että jos joskus
saan sen verran ylimääräistä (=paljon) rahaa, niin yrittäisin ottaa
autokoulun ajotunteja. Kai niitä alle 4-kymppisillekin järjestetään.
Yhtälailla minunlaiset arkajalat tarvitsevat kertausta ja uuden
opettelua ison kaupungin liikennesäännöille. Täällä on sellasia
liikennemerkkejäkin, etten tiennyt niitä edes olevan olemassa. Sitä
vain saa pelätä, että jos jollekin kertauskurssille menisin, niin nehän
voivat ottaa ajokortin pois. Vai voiko? Nykyajan inssikokeetkin on
tietokoneilla ja olen niitä sen verran käynyt joskus läpi,
että tuskaa tuotti (kuvat olivat kyllä aika paljon Helsingin
katukuvasta otettuja, joten siinähän säikähti pelkästään jo siitä
merkkien määrästä).
Tänään melkein hain jo yhtä työpaikkaakin, mutta sinne se kulkeminen
tuottaisi päänvaivaa. Taidan jättää väliin. Huomenna aion laittaa
paperit yhteen oman alani "vuokrausfirmaan". Eiköhän tätä lomailua ole
ollut jo tarpeeksi. Varmaan jatkuukin, mutta olenpa ainakin yrittänyt
ja on jotakin, mitä odottaa (muutakin, kuin blogien päivityksiä).
keskiviikko, 19. lokakuu 2005
Kommentit