Sehän on jo vanha lappalainen sanonta, että vasen vastaanottaa, oikea ojentaa. Ja jos vasenta kämmentä kutittaa, se tietää rahantuloa. Tietynlaiset unet tietävät myös, ainakin omakohtaisesti, mutta jätetään se tällä kertaa kirjoittamatta, ettei sen sortin friikit syöksy sivuille googlen kautta. Iskipä tässä käsikutka eilisiltana ja koska tiesin, ettei mistään pitäisi tulla rahaa, laitoin Kenon vetämään, jospa se sitä tiesi. No, ei tiennyt, kun ei ollut yhtään oikein.

Tänään katsoin aikani kuluksi tilitietoja, kuinka paljon huomenna
on suurinpiirtein vara kuluttaa kirpputoreille ja divareihin. Saldo ei pitänyt ollenkaan paikkansa; reilut kolmesataa ylimääräistä! Kuinka ollakaan, liitto olikin maksanut jo nyt näiltä ensimmäisiltä työttömyyspäiviltä! Ja vielä keskiviikkona! Tosi outoa ja nopeaa toimintaa. Vastahan ne viime viikolla maksoivat viimeiset koulutustuet ja kokeeksi ennen reissuun lähtöä lähetin työttömyyslaput vain parilta viikolta, että tässä taas pääsisi normaaliin päiväjärjestykseen. Oma liittoni on petrannut toimiaan sitten viime kerran. Hitsi, että yllätyin positiivisesti. Tässähän tuntee hetkittäin olonsa aika polleaksi.

***

Päivän Aamulehti kirjoitti ikäihmisten ajotaitojen petrauksesta. Eikä nyt niin vanhakaan tarvitse olla, tarvitakseen kertausta ja totuttelua tuolla liikenteessä. Itse sain ajokortin syksyllä 1990 ja heti sen jälkeen ajoin 80-lätkän kanssa aika paljon. Tuli kotikaupungin kadut tutuiksi siitä rallista ja vähän pidemmät maantieajot. Hyvää harjoitusta se oli, ei siinä mitään.

Nyt myöhemmin on harmittanut, etten ajanut sitä korttia jossain isommassa kaupungissa, missä liikennekin on aivan toista luokkaa ja liikennemerkkejä ja -järjestelyjä kahta kauheammin. Sain Jyväskylän keskustassa joskus 10 vuotta sitten poliisit perääni, kun taisin ajella vähän väärin. Ainakin ne puhalluttivat (se ainoa kerta tähän mennessä) ja  toinen setä vielä kysyi "eikö siellä teillä *:ssa ole kaksikaistaisia katuja?" No, ei ole ei, molemmat kaksi menevät eri suuntiin. Enkä kyllä päässyt jyvälle, että mitenkä ajoin väärin. Mokomasta JKL-kokemuksestani edelleen karsastan kaupunkia. Siis auton ratissa, ei kai se muuten ole paha paikka. Niitä hienoja valoja aina ihastellaan, kun sieltä ohi ajellaan.

Täällä Tampereellakin olen joskus vuonna se-ja-se ajaa körötellyt pikkuautollani, enkä ole osannut pelätä. Siihen aikaan en tainnut muutenkaan tajuta pelätä. Mutta nykyään tuonne keskustaan saati muualle ihme liikennehässäköihin ei minua autonratissa saa, kuin ehkä pakon edessä. Linja-autolla on niin helppo mennä, kun ei tarvitse etsiä edes parkkipaikkaa (parkkitaloja en uskalla vielä edes ajatella).

Olenkin joskus vakavasti ajatellut, että jos joskus saan sen verran ylimääräistä (=paljon) rahaa, niin yrittäisin ottaa autokoulun ajotunteja. Kai niitä alle 4-kymppisillekin järjestetään. Yhtälailla minunlaiset arkajalat tarvitsevat kertausta ja uuden opettelua ison kaupungin liikennesäännöille. Täällä on sellasia liikennemerkkejäkin, etten tiennyt niitä edes olevan olemassa. Sitä vain saa pelätä, että jos jollekin kertauskurssille menisin, niin nehän voivat ottaa ajokortin pois. Vai voiko? Nykyajan inssikokeetkin on tietokoneilla ja olen niitä sen verran käynyt joskus
läpi, että tuskaa tuotti (kuvat olivat kyllä aika paljon Helsingin katukuvasta otettuja, joten siinähän säikähti pelkästään jo siitä merkkien määrästä).

Tänään melkein hain jo yhtä työpaikkaakin, mutta sinne se kulkeminen tuottaisi päänvaivaa. Taidan jättää väliin. Huomenna aion laittaa paperit yhteen oman alani "vuokrausfirmaan". Eiköhän tätä lomailua ole ollut jo tarpeeksi. Varmaan jatkuukin, mutta olenpa ainakin yrittänyt ja on jotakin, mitä odottaa (muutakin, kuin blogien päivityksiä).