Eiköhän
nämä helteet saisi olla jo tässä! Ai, ei vai? Miten minusta tuntuu, että olen taas
yksin tämän mielipiteeni kanssa. Onhan se mukavaa, kun on lämmintä, mutta liika on aina liikaa syksynlapselle. Kevät ei ehtinyt kunnolla edes alkaa, kun nyt jo
hikoillaan tuolla parvekkeella, kuin viimeistä päivää. Turha kai mainita, että
pyörästä ja työpaikasta ei ole perään soiteltu, mutta mitäpä tässä kiirehtiä
asioiden edelle. Nythän oli vasta maanantai. Ja koko kesä edessä.
Oli hyvää aikaa laittaa
parvekkeelle lisää kukkia (violetteja petunioita ja yksi päivänkakkaran näköinen purkkihorsma) ja muuta tilpehööriä (tai eihän oranssi kastelukannu,
puutarhuripossu, kukkapenkki [jakkara, missä on kukkia] … mitään roinaa ole!).
Eilisen vesipisteen kanssa touhuilin lisää, enkä vielä ainakaan suostu
myöntämään yhtään mitään. Vielä kun muistaisin, minne olen piilottanut pienet
tekosaniaisen oksat, niin voisin upottaa ne sinne kivien joukkoon. Alitajunta työskentelee kovaa vauhtia, mitä muuta sinne voisi lisätä ja miten tottua siihen meteliin? Häiritseeköhän se naapureita? Tosin, pitäähän minunkin kärvistellä tupakanhajussa ja kuunnella kakaroiden huutoja (ei ne kaikki pihan lapset ole riiviöitä, mutta muutama). Kyllä tässä
tarvittaisiin oma piha (se oma rauha tulee siinä sivussa). Asuntoja on edelleen
katseltu ja tuumailtu, mutta ei onneksi mitään kaikin puolin sopivaa ole
vastaan tullut.
Eilinen meni aika monelta Vuodatuksessa tuhotessa kökkökommentteja, mutta kuinka ollakaan, Tuomas se taas touhusi ja korjasi ongelman. Kiitos! Nyt sitten moderoidaan ja moderoidaankin kunnolla!
Kommentit