Marleena aloitti, Pagistaanissa
jatkettiin, kirjoittamalla lempisanoista ja/tai -sanonnoista. Tuli
pakostakin mietittyä, mitä sitä itse viljelee ja suustaan päästää.
Olkoon ne sitten mieluisia tai vähemmän hyviä maneereja. Kysyin illalla
mieheltä, mitä minä toistelen, jos toistelen tai onko mitä muuta
huomautettavaa asian tiimoilta. Kuului mmm-mm. Kysyin uudelleen. Tuli sama vastaus; mmm-mm. Just joo.
Mmm-mm on samaa sarjaa Hmy:n kanssa. Vaikea niitä on sanoin kuvailla, mutta tilanteesta riippuen ne tulevat eri äänensävyillä. Joko hyväksyn, hymähdän tai muuten vaan
vastaan mmm:lla, jos ei tilanteessa tarvitse niin kummoisia
keskusteluja. Joskus riittää vaan pieni hymistely, että toiselle tulee
selväksi jokin asia. Jos istun tässä koneella ja toinen kysyy "Juotko
kahvia?", siihen voin ihan hyvin vastata Mmm-mm. Ja kohta kuuluu tippuvan kahvin ääni.
Kyllä. Siinä on sellanen
täytesana, etten tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Mutta eihän se
ole yhtä paha, kuin niinku/niinko? Minä niinkottelen, jos tarve vaatii.
Niinku on helsinkiläisten hommaa. Se on kyllä hyvä sana!
Höpö höpö. Sitä tulee höpistyä
millon mistäkin syystä. Jos mies tekee tai ehdottaa jotain
omituista, niin on helppo todeta vaan ohimennen, että höpö höpö!
Onko pakko? Jos minulle ehdottaa lauantaipäivänä, perjantai-iltapäivänä tai ylipäänsä jonakin ruuhka-aikana isoon kauppaan lähtemistä, ahistun heti.
Ylipäänsä. No se nyt vaan on jostain tarttunut mukaan.
Toisaalta. Taitaa olla useimmin
sanomani sana. Mutta kun asioilla on aina vähintään kaksi puolta.
Tämänkin merkinnän olisi voinut jättää tekemättä, mutta toisaalta tämä
oli tosi mukava. Siksi siihen tartuinkin.
Just joo. Ärsyttää joskus aika pahastikin, kun lipsahtaa nuo sanat, mutta joskus vaan on todettava just joo.
Emmietiiä. Se nyt vaan on niin minua. Joko mie en tiä mittään tai sitten on vaan vaikea sanoa siltä seisomalta mielipidettä johonkin asiaan.
Voi voi. Senkin voi sanoa niin monella tavalla ja monessa tilanteessa. Foi Foi. Tai huokailemalla, kun joku toinen käyttäisi siinä kohtaa hoh-hoijakkaa! Ja joskus no se on voi voi, elämä on!
Voi v*ttu. Vaikka kiroilu onkin vähemmän mukavaa kuunneltavaa,
niin kyllä se kuuluu tähän samaan listaan. Toki on muitakin sanoja,
mutta tuo taitaa olla yleisin. Valitettavasti. Ehkä olen oppinut sen
ensimmäisenä, niin siksi se on luontevin. Mutta kun kiroilu auttaa
joskus, sille ei vaan voi mitään. Joskus voi v*tuttaa, ettei veri
kierrä!
keskiviikko, 11. tammikuu 2006
Kommentit