En tiedä, kumpi naurattaa nyt (itseäni) enemmän; äkkiä naamaan nakattu lääkintäannos vettä väkevämpää vaiko se, että päässä on heräämisestä asti soinut Elämää juoksuhaudoissa. Loistava työpäivä! Kaiken lisäksi kuulin myös, että kaverini on ollut samassa työpisteessä vuosia sitten, kuin minä nyt. Ei oo todellista! Kyä maailma on pieni, tämä kaupunki vielä pienempi.

"Elo tää juoksuhaudoissa on meille käskynä vain kohtalon..."

Sain nipin napin pidettyä naamani ummessa aamun linja-autossa, enkä hyräillyt ääneen.

Tekisi mieli kirjoittaa pitempikin merkintä, mutta näin haparoivin katsein se on vähän mahotonta. Ja jotenkin tämä itsekseen hymyily pitää saada aisoihin. Huomenna on vielä aikainen aamuherätys.

Heissulivei, höpönassut!