Tuli testattua hellekestävyys ja ei-enää-niin-uusi viltti. Toinen hyvä, toinen parempi. Käytiin kaupan kautta, kurvattiin toiselle puolelle kaupunkia ja käytiin pötköllemme nurmikolle. Ah, mikä muistikuva lapsuudesta! Niistä vilttikesistä on nimittäin aikaa! Ei minusta kyllä vieläkään mitään auringonpalvojaa tule, vaikka olisinkin viihtynyt siellä miestä kauemmin. Hiksa lensi*, vaikka maattiin vaan ja ihmeteltiin ympäristöä. Mies tosin taas totesi, että "sää oot joko on tai off, käyttäsit vähän kohtuullisuutta", kun olisin voinut jäädä vielä joksikin aikaa. Poislähtiessämme auton mittari näytti + 37. Ehkä oli hyvä aika poistua, kuin paistua.

Aamulla äiti soitti, että mökiltä oli löytynyt sitten viimeinkin kyy. Kääk! Vessatiellä oli kaula pitkällä norkoillut, eikä ollut tehnyt elettäkään lähteäkseen pois. Lomareissulla kuljin paljon remmikengissä, mutta kun tapasin sen ensimmäisen sisiliskon, vaihtuivat kengät kumisaappaisiin ja niillä kuljinkin sitten melkein mennen tullen. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Oli paljon turvallisempi olo, vaikkei silloin ollut vielä tietoa käärmeistä, kunhan jossiteltiin.

Taisi olla toissa kesä, kun mummilassa melkein samoilla seuduilla törmäsin vessatiellä kyyhyn. Olin tulossa jo onneksi vessasta pois, kun se luikero makasi menomatkalla, mutta lähtikin sitten edeltä poispäin. Ehdin nähdä ja säikähtää sen verran, että sen jälkeen kumpparit pysyivät jalassa ja tömistelin joka paikkaan, minne menin.

Äiti meinasi, että "älkää nyt sen (käärmeen) takia hylätkö mökkiä". No, ei todellakaan! Sitä melkein oli jo odottanut, että missä siihen törmää. Seuraavaksi varmaan vuorossa karhu. Oli kyllä pienestä kiinni, etten vastannut, että ei veikkosten, päinvastoin, ollaan aateltu muuttaa lähemmäs, niin on mökkimatkatki lyhyempiä, mutta annoin olla toistaiseksi.

On vaan vaikea pitää mölyt mahassa, kun on niin innostunut asiasta.

***
Uusimpia kortteja lisätty Postcrossing -sivulle!