Otin tuossa alkuillasta päikkärit ihan vahingossa (syönnin päälle vielä vähän karkkia ja filmin katsomista -> oma filmini katkesi) ja kun heräsin, ajattelin ensimmäisenä, että voihan perkule, mites tässä nyt illalla saa unenpäästä kiinni ja miehellä vielä töihinlähtöaamu. Olin ihan sunnuntaifiiliksissä!

Hirveä jano, joka piti sammuttaa siiderillä, mutta se myös selvensi sen verran, että ensinnäkin nyt on lauantai ja miehellä on vielä viikko lomaa. LOMAA! Ei se mihinkään töihin lähde. Mikä helpotus.

Olin eilisen illan tähän iltapäivään ihan keskenäni, kun mies tuli reissultansa. Onneksi käy harvoin, muuten näitä netti-iltoja voisi tulla vähän liikaa. Nyt tosin oli puolusteltava sillä, että oli hirveä määrä blogeja lukematta ja koska aikaa oli, myös luin ja nautin. Päivitin kuulumisia, missä mennään. Vielä vähän on rästissä, mutta pikkuhiljaa...

Tänä aamuna hokasin, että olisihan se kin ollut Keskustorilla, mutta tarkemmin kun ajattelin; mitä sitten, vaikka sen olisin muistanut eilen? En olisi kuitenkaan lähtenyt sinne keskenäni. Keikalle kyllä voin mennä yksinkin, mutta joku roti.

Mies toi tullessaan kasan uusia kalastustarvikkeita ja pussin pohjalta löytyi minullekin karkkia ja raparperinvarsia. Onneksi ei ole kananmunia, niin leipominen siirtyy ainakin huomiseen (kiitos kauppojen sunnuntaiaukioloaikojen - joskus niistäkin on hyötyä). Ei tässä helteessä jaksaisi vielä uunia lämmittää! Mökillä sain ulkoilmaa ihan tarpeeksi, joten tässä on nyt mennyt pitkät pätkät sisätiloissa. Alkaa ehkä senkin takia olla pökkyräolo, mutta jospa huomenissa saan raahattua itseni ulos. Elän toivossa.