Nyt
on hyvä pitää luova tauko, mielellään koko loppusunnuntaipäivä. Takana on kymmeniä ja satoja kilometrejä ajaen ja kävellen.
Sateinen
lauantai Helsingissä
Eilinen meni
kellon ympäri kokonaan reissussa, Helsingissä. Aamusta lähdimme ajamaan ja
vähän kartan ja muistin varassa suuntasimme kavereiden tykö. Kiva tuijottaa huonona suunnistajana vanhaa karttaa ja ajatella se väärinpäin, kun kaiken lisäksi tietyöt ovat muuttaneet liikennejärjestelyjä. Pitäisi käydä useammin, ei siinä muuta.
Ennen keskustaan suuntaamista kävimme lähitienoilla ja vähän kauempana, en vaan muista missä. Mitä nyt ehdin autonikkunasta lukea paikannimiä ja kylttejä, oli Tikkurilaa ja mitä lie muuta, Konalaa. Kiersimme muutaman kirpputorin ja ainakin Vantaan puolella tunsin oloni todella turistiksi – jossain idässä. Joka puolelta kuului venäjää. No, ehkä lauantai on hyvä kauppapäivä myös heille. Muut suomalaiset taisivat juhlistaa koulunloppumista. Joku Kartanokirppis tai vastaava oli kyllä koko kirppiskiertelyn helmi. Paikkana, tavaroineen ja löytöineen se oli tosi hyvä.
Vantaan Ikeassa piipahdimme myös. Nythän siellä oli
ihanan väljää. Satuin näkemään myös yhden tutun näköisen naaman kotikaupungista,
hän tosin taitaa asua tätä nykyä jo pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta
luulisin. Maailma on pieni, Helsinki vielä pienempi. Sen muuten päätin, että sitten joskus kun Haaparannan Ikea avataan, ostan sieltä vähän enemmän, kuin näillä Espoon ja Vantaan ostosreissuillani. Nytkin meni huimat 1,50 €.
Sateesta välittämättä
lähdimme käymään keskustassa. Huristelimme paikallisilla, joka sekin on kalliimpaa, kuin täällä. Kokonaista 20 senttiä, mutta kumminkin. Olen viimeksi käynyt keskustassa joskus 90-luvun
loppupuolella, joten olihan se "vähän" muuttunut siitä. Enkä yhtään enää ihmettele
sitä, miten siellä tarkenevat talvella hipsiä vähissä vaatteissa, koska melkein
joka paikkaan pääsi maanalaisesti! Melkein järkytyin, miten pitkiä pätkiä piti
(sai) kävellä maan alla, paikasta a paikkaan b ja c jne. Saa tulla vaikka
maailmanloppu, niin eihän siellä tiedä asiasta mitään.
Raitiovaunutkaan eivät ole enää entisenlaisia
Uusi Kamppi hässäkkä oli nähtävä.
Halusin nähdä sen punaisen pallon, mutta eipä osunut silmään. Sedu Koskinen
nähtiin ja voi, kun se olikin pieni mies. Mutta missä lie se pallo on vai oliko
se vain avajaispallukka? Asematunneli oli ehkä ahistavampi paikka, kuin mitä
muistin. Ehkä teki sekin, kun oli lauantai ja koululaiset matkalla
juhlarannoille, mutta se näky, huutelu ja örveltäminen, en ymmärrä enkä
kyllä muutenkaan. Turha sanoa, etteikö tuon kokoisessa kaupungissa ole muitakin oleskelu- ja ajanviettopaikkoja, kuin samainen tunneli. Kaverit eivät pitäneet sitä minään; ovat tottuneet, mutta
minua se paikka ja ympäristö ahisti. Mikään siellä ei ollut muuttunut,
pahentunut ehkä vain. Enää siellä ei haahuilleet pelkästään ulkomaalaiset, nyt
siellä oli keskenkasvuisia nuoria sätkät suussa ja kantelivat kaljoja niin reteenä, että.
Kaikesta tuosta huolimatta voisin ehkä asua pääkaupunkiseudulla, jos ei
tarvitsisi kovin useasti käydä asematunnelin liepeillä. Ylipäänsä keskustassa.
Taidehäkkyrä
Kotimatkalla
Karkuvuoren tunneli
Aurinkoinen
sunnuntai Tampereella
Ettei
totuus unohtuisi, kävimme tänään vähän kävelyllä. Tuttuja paikkoja, uusia
kulmia ja suuntavaiston sekoittamista. Ensimmäinen lämmin päivä pitkästä aikaa. Oli pakko ottaa ilo irti.
Pikkusta vaille puoli yksi
Välitankkausta Vohvelikahvilassa
Kummitteleekohan tuolla?
(Tästä saisi kunnostamalla hienon talon)
Korkea torni ja hattarapuisto
Nyt otan loppuillan rauhallisesti ja vedän lonkkaa, josko pääsisin huomenna taas pyöräilemään.
Kommentit