Pähkäilin tuossa aamun, lähteäkö postilaatikolle viemään Postcrossing -kortteja vai odotanko maanantaihin, mutta onneksi sain järkeä päähän ja lähdin. Oikeastaan se vauhtiin potkasu tuli tästä kuvasta. Piristi kyllä niin kovin, että siinä ei pieni tihkusadekaan enää haitannut. Eikun sadetakki päälle ja pyörän kyytiin. Nytpä on sekin homma ohi ja voi keskittyä muihin tohinoihin (imuri huutaa kaapissa, että tarviskos tänään tehdä jotain?).

Tänä iltana on sitten se arvoisa vastaanotto jossain torilla. Teeveestä onneksi näyttänevät hyvät palat, ettei tarvitse päivystää koko iltaa. Pahinta olisi joutua mennä paikanpäälle moneksi tunniksi; yleensähän odottavan aika on p i t k ä. Vaan kuinka käy ihmisiltä perjantai-illan vietto kansanjuhlan tapaan. Saavatko jotkut päähänsä hyvän syyn riehumiselle, tyyliin se haloo Seiskan boikotoinnista.

Onhan se kiva nimettömänä huutaa mitä lystää ja kirjoitella nettisivut täyteen, mitä mieleen juolahtaa. Erittäin viksua toimintaa. Ja mitä iloa on lehtien nurinkäännöllä? Paremmin se herättää huomiota ja työllistää turhaan kaupan henkilökuntaa. Eri asia on se, jos joku lehtipiste haluaa käännellä lehtiään nurinperin. Epäilenpä kyllä, että irtonumeromyynti vaan kasvaa entisestään, koska niin moni (monikohan) on perunut tilauksensa. Hohhoijaa.

Jotenkin tuntuu, että tässä ollaan taas menty metsään ja pahasti. Ihan sama, että lapselta kielletään jotain, niin varmaan menee ja tekee. Natina kirjaili aamulla aika samoja aatoksia, kuin minulla on, enkä tietenkään voinut pitää näppejä erossa ja mölyjä mahassa. Komppaan vaan ja nyökyttelen.

***
Uusia kortteja lisätty sivulle.