Mitä siitä seuraa, kun postiluukusta tipahtaa Soundi ja Anttilan kuvasto? Kaupunkimatka. Ja rahanmenoa. Päätin jo eilen, että lähden tänään kaupungille haahuilemaan, josko löytäisin uuden takin. Löysinkin, mutta löysin myös paljon muuta. Apulannan uuden dvd:n, joka vielä odottaa katselua, mutta mitä sitä jo ehdin hypistellä, niin voi että! Aivan ihanan tuntoiset kannet ja sisältö vaikuttaa vallan monipuoliselta. Ne pojat kyllä keksii. Julmahuvit sai jäädä hyllyyn, kun rokkipojat vei voiton. Aina!

Korttikaupasta ostin kasan postikortteja, pääasiassa Postcrossingia varten. Siellä sai taas valkata melkein mitä haluaa, kun kortit on 20 ja 50 senttiä kappale. Parhautta! Ainiin, ostin uuden ripsentaivuttimenkin - äidin 60-luvulta peräisin oleva olikin aikansa palvellut, mutta uusi vekotin on ollut ostoslistalla vaan ajatuksissa. Nyt sitten muistin.

Monta tuntia meni ja vasta viimeisestä kaupasta ostin takin. Lähteissä jo tiesin, että siitä kaupasta sen varmaan löydän, jos löydän, mutta ajattelin kerrankin käydä Oikeissakin takkikaupoissa. Ongelma on vaan siinä, etten koe niitä Aikuisten Naisten takkeja omakseni. En malliltaan, enkä varsinkaan väreiltään. Jestas sentään! Olenko liian tottunut mustaan, niin kaikki liian poikkeavat värit saa haukkomaan ilmaa ”minen tuomosta päälleni laita, vaikka ilmaiseksi saisin!” Takin materiaalista riippuu myös, hylkäänkö vai hyväksynkö. Pientä vaihtelua olisi tullut, jos takissa olisi ollut vaikka mustan lisäksi oranssia, se on nyt jotenkin kolahtanut, vaan eipä sellasia takkeja vastaan tullut. Vielä.

Kävin vielä ex-tempore parturissakin. Tarkoitus oli varata aika loppuviikolle, mutta koska ”vakisaksija” vapautui juuri, niin enhän voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Punaista päätä ei tullut, kuten Lindholmin Ollilla. Aamulla ainakin heräsin, kun näin Aamulehden ja kuvat hänestä ja uudesta Ässät-lookista. Just. Ei ihme, että miehellä oli niin vakavat ilmeet.

Mikähän haitaristien kevätmuutto oli keskustassa, kun ainakin kolme eri musikanttia soitteli eri paikoissa? Katusoittajiin ja naurulokkeihin pitää taas tottua.

Niin ja ei siitä Anttilan kuvastosta sanottavaa hyötyä ollut, koska en löytänyt kaupasta niitä, mitä halusin. Pitänee kai taas tehdä tilaus. Tekevätkö etelän ihmiset tilauksia Anttilaan, kun kaupatkin löytyy? Kotiseudulla se oli aina kivaa postia, kun kyseinen luettelo putkahti luukusta. Lapsena laavattiin kavereitten kanssa sivuja "mottaisin tuon, tuon ja tuon..." (luetaan: mie ottaisin, jos saisin). On kyllä nykyäänkin mukavampi tutkailla kuvastoja, kuin lähteä tuonne ruuhkiin, tosin tänään oli ihan hyvä päivä.

Tänään taisi olla iltapäivällä kevään ensimmäinen ukkonenkin. Siitäkö syystä piti ottaa HC-unet, kun oli jotenkin olo poikki. Nyt helpottaa kummasti. Vielä kun tässä iltakahvit keittää, niin avot!