Siivous
on pahemman luokan pakkopullaa, jota vaan täytyy tässäkin huushollissa
joskus harrastaa. Ihmettelen niitä virkeitä kotihengettäriä, jotka
pitävät kodin puhtaina päivittäin ja viikottain, eikä pöly kuulu heidän
sanavarastoon saati piirongin päälle.
Entäs ne, jotka siivoavat työkseen toisten koteja! Mikä on se
motivaatio? Tuskin pelkkä palkka. En minä ainakaan lähtisi toisten
koteja siivoamaan pelkkä rahankiilto silmissä, koska omassakin
huushollissa on tarpeeksi.
Kun asuin vielä kotona, saimme äidin kanssa monta riitaa aikaiseksi siivouksesta (montakohan aihetta oli, joista emme silloin
olisi riidelleet). Aina olisi pitänyt siivota silloin, kun hänelle
sopi. Tiettynä päivänä, tietyllä tavalla, tietyssä järjestyksessä.
Poikkipuolinen sana, niin heti oltiin vaaravyöhykkeellä. Se oli yhtä
kärsimysnäytelmää se. Onneksi hälläkin on se siivousvouhotus vähän
lieventynyt vanhemmiten. Olen aina ollut vähän tällanen tuulellakäypä,
tunneihminen, teen asioita, joista tykkään ja silloin, kun on oikea
hetki ja mieliala. Näitäpä asioita äiti ei ymmärtänyt, tai ei halunnut
ymmärtää. Piti minua ongelmatapauksena kaikin puolin.
Nykyään meillä on hyvät välit. Siihen auttoi minun kotoa poismuutto ja
nykyisinhän meillä on välimatkaa useampi sata kilometriä. Aikaa,
jolloin nähdään, ei viitsi eikä tarvitse käyttää riitelyyn. Ja kai me
molemmat olemme muuttuneet - ja viisastuneet. Antaneet tietyllä tavalla
periksi toisillemme.
Mutta siivouksessa pysyäkseni! Silloin murkkuikäisenä kun halusin saada
siivousintoa, laitoin Leevi And The Leavingsin soimaan. Se oli hyvää
siivousmusiikkia! Nykyään tarvitsen jostain syystä vähän rokimpaa ja
raskaampaa. Yksi lemppari on Zen Cafen Talo. Sitä voisin soittaa tauotta vaikka koko päivän, kun sille päälle satun. Pienestä ne on inspiraatiot haettava.
torstai, 10. marraskuu 2005
Kommentit