Miten voi ihmislapsen sisällä niin myllertää, vaikka päällisin puolin olen kuin viilipytty. Vähän ehkä vaan tutajaa pinnalta. Syvä huokaus tähän väliin.

Eilen illalla en päässyt lukemaan enkä kirjoittamaan yhtään mitään, kun kone ei suostunut menemään nettiin. Syytin siitä jälleen kerran Elisaa, mutta annoin mokoman olla; sainpa hyvää aikaa tehdä jotain ihan muuta ja jotenkin hullusti uskoin, että aamulla on kaikki toisin. Niin olikin. Nämä arkimaanantait on ihan parasta, sanokoot muut, mitä lystää.

Matkakuumetta pukkaa jostain suunnalta ja muut paniikit siinä sivussa. Olen kuitenkin saanut hoidettua hommani siihen pisteeseen, että nyt on yöpaikka varattu, matkalippu takataskussa ja matkakorvaushakemus täyttämistä vaille valmis. Reissu voi alkaa. Katsotaan sitten, miten käy. En edes muista, milloin olen viimeksi matkustanut junalla. Joskus silloin kultaisella 90-luvulla - ja siitähän on aikaa. Minkähän kohtauksen saisin, jos minun pitäisi matkustaa ulkomaille? Kysyn vaan, kun tämäkin pieni matka aiheuttaa mokomat raiteiltaan menot. Eh. Ei ehkä pitäisi maalata piruja seinille. Mutta jos niin käy - se on siis tarkoitettu niin.

Vähänkö nauroin aamulla epäuskoisesti, kun horoskoopissa lukee selvällä suomen kielellä, jotta
"...pystyt ymmärtämään asioiden ja ihmisten välisiä yhteyksiä siten, että moni epäselvältä vaikuttanut tilanne tulee lopultakin järjestykseen ja löydät uusia kontakteja, joiden avulla pääset nopeasti eteenpäin. Jos sinulle tarjoutuu mahdollisuus osallistua mielenkiintoiselle kurssille, niin mene ihmeessä." Mutta kun eihän se voi mennä noin!

Ollaan puntaroitu pitkin viikonloppua tulevaa ja koska tilanne on, mikä on - ei ole mitään järkeä minun muuttaa monen sadan kilometrin päähän pelkän kurssin takia ja varsinkaan, kun ei ole vara maksaa kahteen paikkaan vuokraa. Muista kuluista puhumattakaan. Jos mies olisi saanut tässä välissä työpaikan kurssipaikkakunnalta, niin mitään suurta ongelmaahan tässä ei edes olisi, enkä edes miettisi kahta kertaa (ainoa viive olisi tullut irtisanomisajasta), mutta kun ei, niin nykyisestä hyvästä vakipaikasta ei ole järkeä tässä vaiheessa irtisanoutua, kun ei ole takeita jatkosta. Hällä kun tyhjän päälle hyppäämisestä ja irtisanoutumisesta omasta halusta on jo kokemusta, niin ei kiitos enää sellasia kuukausia.

Onneksi tälle illalle on luvassa taas hiksalenkki pyörällä ja huomenna kai yksi kaveri tulee käymään. Hyviä syitä alkaa touhuta täällä kotona ja samalla yrittää pitää ajatukset kasassa. Paino sanalla yrittää.