Pitkästä aikaa en lähettänyt yhtään ystävänpäiväkorttia. Selityksenä lähinnä laiskuus, ei se, ettenkö yhtäkkiä välittäisikään kavereista ja niistä muutamasta ystävästä. Oli tarkoitus tehdä ne itse, mutta kummasti sain ajan ja energian kulumaan muualle, kuin askarteluun korttien parissa. Joskus se korttien lähettäminen on tuntunut tavalta, ihan niinkuin joulukorttien lähetys, mutta ehkä minäkin viisastun pikkuhiljaa. Tuskinpa kenenkään päivä siitä menee pilalle, että ei saakaan sitä joka vuotista pahvipalasta. Ihmetystä varmaan aiheuttaa joillekin, että mikähän nyt on, mutta siinäpä miettivät. Mikä pakko sen muistamisen on aina lähteä täältä päin? Onhan tässä ne muutkin päivät, kuin vain tämä ällön pinkkipäivä. Eletään vähän sen mukaan.

Olen aina ollut enemmän ja vähemmän yksin viihtyvää tyyppiä. Kavereita ja hyviä kavereita on, mutta ei mitään "bestistä", kuten teinit sanoo. Ehkä joskus kouluaikoina, mutta ei nyt niin vanhoja muistella. Tutustun aika helposti uusiin ihmisiin, mutta on eri asia, kuinka "lähelle" tämän uuden tuttavuuden päästän.
Täytyy olla vähän muutakin yhteistä, kuin sama työnantaja. Sama musiikkimaku antaa jo tosin toivoa. Hyvänpäiväntutut on sitten asia erikseen. Tiettyinä päivinä voi olla, etten näe enkä kuule mitään, koska yritänkin vältellä koko tilannetta. Ei aina jaksa olla sosiaalinen. En minä ainakaan. Joskus ei tehnyt tiukkaakaan olla esim. viikonloppua omissa oloissani. Puhelimeen ei tarvinnut vastata, eikä ovea avata, jos ei ollut todella tärkeää tiedossa. Nykyisin mies pitää huolen, että täysin pimennossa meneviä päiviä ei ole ollut. Joskus melkein harmittaa ja on ikävä niitä päiviä, mutta onneksi vähemmässä määrin.

Tässä tietokoneella saa ajan kulumaan kyllä kiitettävän hyvin. Pitäisi ehkä yrittää jotain lakkoa. Vaan miksipä sitä kiusata itseä, vähän sama, kun jos olisi laihdutuskuurilla ja tietää, että kaapissa on Dominoita. Ehkä se välttely jonkun aikaa onnistuu, mutta sitten kun antaa taas itselleen luvan ottaa sen yhden keksin, syökin kerralla puoli pakettia. Elämä on valintoja.

Viikonloppuna tuli katsottua taas televisiota ihan riittävästi. Myönnän kyllä reilusti, että siellä on paljon hyviäkin ohjelmia. Ja mainoksia. Aivan, katson muutakin, kuin Pikku Kakkosta. Ärsyttää ihmiset, jotka valittaa, että teeveessä ei tule mitään hyvää, pelkkää urheilua ja uusintoja. Mikä pakko on pitää se vastaanotin huushollissa, jos sitä ei kestä katsoa? Sitä vastaanotinta ei ole pakko ostaa eikä Tv-lupaa ole pakko maksaa, jos uskaltaa ottaa sen riskin, ettei joudu myöhemmin maksamaan itsensä kipeäksi, jos kovin huono tuuri sattuu kohdalle. Minä olen sen verran arkajalka ollut aina, että kiltisti olen laskuni maksanut. Voinpa ainakin hyvällä omallatunnolla katsoa töllötintä ja kehua ja haukkua ohjelmia, mitä sieltä tulee. Jos se urheilu ei kiinnosta, voi vaihtaa kanavaa tai sulkea nappulasta ja tehdä jotain järkevämpää/kiinnostavampaa. Uusinnat taas on hyvä juttu silloin, kun ei kerta kaikkiaan voi katsoa sitä ensimmäistä lähetystä, vaikka kuinka tahtoisi. Kaikilla ei ole videoita, meillä joillakin ehkä se yksi kappale. Onhan niitä syitä. Kesä on hyvää aikaa, kun silloin ei  tule niin paljon katsottavia ohjelmia ainakaan minun makuun. Voi ottaa paljon rauhallisemmin, eikä pinna kiristy katsoessa enemmän ja vähemmän tosi-tv-ohjelmia. Onhan telkkarissa paljonkin huonoja pätkiä, en sitä kiellä, mutta ei minun myöskään ole niitä pakko katsoa.