Pitkästä aikaa en lähettänyt yhtään
ystävänpäiväkorttia. Selityksenä lähinnä laiskuus, ei se, ettenkö
yhtäkkiä välittäisikään kavereista ja niistä muutamasta ystävästä. Oli
tarkoitus tehdä ne itse, mutta kummasti sain ajan ja energian kulumaan
muualle, kuin askarteluun korttien parissa. Joskus se korttien
lähettäminen on tuntunut tavalta, ihan niinkuin joulukorttien lähetys,
mutta ehkä minäkin viisastun pikkuhiljaa. Tuskinpa kenenkään päivä
siitä menee pilalle, että ei saakaan sitä joka vuotista pahvipalasta.
Ihmetystä varmaan aiheuttaa joillekin, että mikähän nyt on, mutta
siinäpä miettivät. Mikä pakko sen muistamisen on aina lähteä täältä
päin? Onhan tässä ne muutkin päivät, kuin vain tämä ällön pinkkipäivä.
Eletään vähän sen mukaan.
Olen aina ollut enemmän ja vähemmän yksin viihtyvää tyyppiä. Kavereita ja hyviä
kavereita on, mutta ei mitään "bestistä", kuten teinit sanoo. Ehkä
joskus kouluaikoina, mutta ei nyt niin vanhoja muistella. Tutustun aika
helposti uusiin ihmisiin, mutta on eri asia, kuinka "lähelle" tämän
uuden tuttavuuden päästän.
Täytyy olla vähän muutakin yhteistä, kuin sama työnantaja. Sama
musiikkimaku antaa jo tosin toivoa. Hyvänpäiväntutut on sitten asia
erikseen. Tiettyinä päivinä voi olla, etten näe enkä kuule mitään,
koska yritänkin vältellä koko tilannetta. Ei aina jaksa olla
sosiaalinen. En minä ainakaan. Joskus ei tehnyt tiukkaakaan olla esim.
viikonloppua omissa oloissani. Puhelimeen ei tarvinnut vastata, eikä
ovea avata, jos ei ollut todella tärkeää tiedossa. Nykyisin mies pitää
huolen, että täysin pimennossa meneviä päiviä ei ole ollut. Joskus
melkein harmittaa ja on ikävä niitä päiviä, mutta onneksi vähemmässä
määrin.
Tässä tietokoneella saa ajan kulumaan kyllä kiitettävän hyvin. Pitäisi
ehkä yrittää jotain lakkoa. Vaan miksipä sitä kiusata itseä, vähän
sama, kun jos olisi laihdutuskuurilla ja tietää, että kaapissa on
Dominoita. Ehkä se välttely jonkun aikaa onnistuu, mutta sitten kun
antaa taas itselleen luvan ottaa sen yhden keksin, syökin kerralla
puoli pakettia. Elämä on valintoja.
Viikonloppuna tuli katsottua taas televisiota ihan riittävästi. Myönnän
kyllä reilusti, että siellä on paljon hyviäkin ohjelmia. Ja mainoksia.
Aivan, katson muutakin, kuin Pikku Kakkosta. Ärsyttää ihmiset, jotka
valittaa, että teeveessä ei tule mitään hyvää, pelkkää urheilua ja
uusintoja. Mikä pakko on pitää se vastaanotin huushollissa, jos sitä ei
kestä katsoa? Sitä vastaanotinta ei ole pakko ostaa eikä Tv-lupaa ole
pakko maksaa, jos uskaltaa ottaa sen riskin, ettei joudu myöhemmin
maksamaan itsensä kipeäksi, jos kovin huono tuuri sattuu kohdalle. Minä
olen sen verran arkajalka ollut aina, että kiltisti olen laskuni
maksanut. Voinpa ainakin hyvällä omallatunnolla katsoa töllötintä ja
kehua ja haukkua ohjelmia, mitä sieltä tulee. Jos se urheilu ei
kiinnosta, voi vaihtaa kanavaa tai sulkea nappulasta ja tehdä jotain
järkevämpää/kiinnostavampaa. Uusinnat taas on hyvä juttu silloin, kun
ei kerta kaikkiaan voi katsoa sitä ensimmäistä lähetystä, vaikka kuinka
tahtoisi. Kaikilla ei ole videoita, meillä joillakin ehkä se yksi
kappale. Onhan niitä syitä. Kesä on hyvää aikaa, kun silloin ei
tule niin paljon katsottavia ohjelmia ainakaan minun makuun. Voi ottaa
paljon rauhallisemmin, eikä pinna kiristy katsoessa enemmän ja vähemmän
tosi-tv-ohjelmia. Onhan telkkarissa paljonkin huonoja pätkiä, en sitä
kiellä, mutta ei minun myöskään ole niitä pakko katsoa.
maanantai, 14. helmikuu 2005
Kommentit