Hassu päivä. Tai eilisen jatkumo. Reippailin aamulla parturiin ja parin tunnin päästä olikin uusi tukka (ja taas vähän parempi mieli, jos mahdollista. On se kumma juttu.). Piti vaan leikata, mutta niinhän siinä kävi, että pitkästä aikaa värjäsin. Oikeastaan ekaa kertaa annoin jonkun muun värjätä koko pään, raitoja on joskus kotiseudulla kaveri laittanut. Nyt on sitten vähän kahta väriä. Kuvia ei kyllä ole eikä tule  tyyliin ennen - jälkeen, eikä oikein muutenkaan. Riittää, kun peilistä katsoo vähän eri likka.

Joskus nuorempana sotkin "paljonkin" värien kanssa, mutta jotenkin sekin oli taaksejäänyttä elämää. Nyt, jostain kumman syystä päätin vastata joo ehdotukseen muutoksesta. Ja vaikka maksoi maltaita, niin mielelläni siitä työstä ja palvelusta maksoin, oli se taas kerran kyllä niin loistavaa! Hiljaa mielessäni ajattelin, että tästä voisi tulla se vakileikkuri. Onhan niitä muitakin jo kokeiltu.

Eksynyt piti taannoin nimenhuutoa omista lukijoistaan. Tarkemmin kun ajattelin, niin mikä ettei tässä ja nyt voisi myös huhuilla. Jos siis on niitä rohkeita, ketkä haluavat ilmiantaa itsensä ja käyntinsä, kommenttiloota toimikoon vieraskirjana. Sinne saa jättää jälkensä. Toimimattomista tilastoista huolimatta tiedän, että teitä on enemmän kuin kolme - neljä.

Tunnustaa täytyy kyllä se, että työrintamalla ei mitään uutta, kun en ole tikkua ristiin laittanut. Piti ja piti, mutta kun tuli se matalapaine ja pyyhkäisi kaikki hyvät ja huonotkin ajatukset hyrskynmyrskyn, niin eihän siinä mielentilassa mitään hakemuksia väsätä. Omasta mielestäni ansaitsin tämän lomakuukauden (lokakuu), joka nyt toistaiseksi jatkuu. Koko ajan on takaraivossa pieni pauke, joka käskee ottaa itseä niskasta kiinni ja laittaa paperit kuntoon, mutta kun ei. Aina on jotakin muuta mukavampaa. Hyvä kirja, uusia lukemattomia blogeja, piristäviä tekstiviestejä Jiiltä ja muualta. Sitä paitsi haluan nauttia tästä syksystä, niin kauan, kunnes tulee se oikea talvi.