Kotopuolessa kun näimme kavereiden kanssa, teimme harvoin jos koskaan treffejä kahviloihin. Yleensä näimme toistemme kotona, siinä keittiön/olohuoneen pöydän ympärillä ja höpisimme tuntitolkulla asioita paremmiksi. Ja kahvia kului, jos oli kuluakseen.

Toisaalta ymmärrän, miksi niin moni kahvila aloitti ja lopetti - eihän siellä koskaan mitään ruuhka-aikaa ollut. Nykytilannetta en tiedä. Voihan olla, että kahvilakulttuuri on sielläkin noussut arvoon arvaamattomaan. Ehkä omaan kahvilavierastamiseeni vaikuttaa myös kotoa saatu "esimerkki", tai siis se, kun en ole oppinut enkä tottunut cafeissa kävijä. Molemmilta vanhemmilta kuuli aika usein "kotonakin saa kahvia ja paljon halvemmalla". Tottahan se.

Tässä kaupungissa olen oppinut pakon edessä aika monille uusille tavoille. Eri asia on, miten hyvin tai huonosti, mutta olenpa kumminkin. Käymään siis myös kahviloissa. Toki täälläkin edelleen kyläillään toistemme luona, mutta aika usein sitä poikkeaa kahville jonnekin kuppilaan tai sovitaan tapaamiset niissä. Onhan se aika kätevää, toisaalta. Suosituilta paikoilta ne kyllä vaikuttavatkin. Tai ainahan täällä näyttää ihmisiä riittävän joka paikkaan, oli arki tai pyhä, aamu tai ilta. Yöelämästä puhumattakaan.

Täällähän noita kahviloita on useita kymmeniä, toinen toistaan viihtyisämpiä ja kalliimpia. Mitä "trendikkäämpi", sitä vieraammaksi sen koen. Keskustassa on muutama mieluinen kahvila ja varsinkin yksi on ylitse muiden. Se on mukavan rauhallinen, viihtyisä, savuton, "pelkkä" kahvila, edullinen ja siellä on mukavat tädit tiskin takana. Siellä ei kovin usein nuoriin törmää, mutta hyvä niin. Ei sillä, että mikään ikärasisti olisin, mutta on kokemusta niistä trendipaikoistakin, missä saa erilaisia kahveja ja muita lisukkeita. Eihän siellä kuule edes omia ajatuksiaan, kun vieruspöydässä tytöt kikattavat ja vertaavat kännisekoilujaan ja kälkättävät kännykkään. Suosittelisin heille sitä olohuoneen pöytää, sen ympärillä voi olla, niinkuin ei muita olisikaan.

Kai se kaikki on vaan sitä nykyaikaa,  jota pitäisi ymmärtää ja pysyä perässä. Aina en vaan jaksa, enkä varsinkaan halua.