Minä poljen, minä ohjaan, näin se homma multa käy.
Toivon, ettei huono kunto ihan heti päälle näy!
Daa-da-daaa-da, daa-da-daa-da, daa-da-daaaaaa-da-da-da-daa...
Toivon, ettei huono kunto ihan heti päälle näy!
Daa-da-daaa-da, daa-da-daa-da, daa-da-daaaaaa-da-da-da-daa...
Sain kuin sainkin eilen pyöräni takaisin ja voi, että sitä ilon hetkeä, kun sain maksaa melkein tyhjästä. No, tiedänpä, etten vie mokomaa kulkupeliä enää toiste, paitsi oikeissa hätätilanteissa. Pihasta kun lähdin, manasin heti mielessäni, että pyörähän on huonommassa kunnossa, kuin toissa kesänä viimeksi polkiessani. Vaihteissa tuntui olevan jotain häikkää, ehkä niitä oli huollettu ja kettinkejä rasvattu, niin kaikki tuntui oudolta näin alussa.
Tänään kävin vähän pitemmän lenkin pyöräilemässä, vaikka vähän hirvittikin tuo kylmyys. Tuntui kyllä istuessa, että penkkiin pitää vielä tottua, mutta muutoin tuo tasamaaston veivaaminen tuntui oikein mukavalta! Kunhan nuo ilmat tuosta lämpenee, niin matkat pitenee ja kunto kohenee. Tämä siis toive ja tavoite tälle kesää.
Oli minulla asiaakin kauppaan, piti käydä ostamassa pikkupuntari. Kirjeposteja varten. Meni pitkän aikaa, etten moista tarvinnut, kun käsikopelolla olen merkkejä liimaillut (ja Postcrossing kortit nyt menevät aina sillä samalla maksulla. Uusia kortteja lisätty tuonne sivulle.), mutta tänään lähetin yhden nivaskan todistuksia (pyydettiin) ja työhakemuksen. Ja monta sataa grammaa toivonkipinöitä, että se myös tuottaisi tulosta. Summissa laitoin merkit, mutta onneksi lisäsin, koska kyllä sitä painoa oli aivan tarpeeksi.
Puntarista (saksalainen) sen verran, että mikähän logiikka kääntäjällä on ollut, kun yhdessä kohdassa lukee Enimmäiskantokyky 2 kg ja heti kohta Punnitse itsesi. Muilla kielillä niin ei kehoteta ja kuvassa on kuitenkin kippo. En asettautunut kyseiseen kippoon punnittavaksi.
Löysin netistä viikonloppuna yhden työpaikan, mikä sai innostumaan taas väkertämään hakemusta (lepo, ei tarvitse peukuttaa. Haluan, että teette töitä, kun niitä teillä kerta on. Kuvitelkaa tähän hymiö.). Harmittavasti hakuaikaa on vielä monta päivää jäljellä, joten tätä jännitystä saa kestää taas muutaman tovin. Kaukana omasta alasta olisi muitakin hommia olemassa, mutta jemmaan niiden hakemista vielä. Haluan katsoa, miten käy tuon "uuden" työn.
Ehkä olen taas viemässä itseäni syvälle suohon, ehkä kaikista paras paikka olisi pimeä kellari, jossa voisin pienessä valossa tehdä kirjoitusjuttuja etätyönä, mutta kun ei. Laitoin jo sähköpostia sinne entiseen paikkaani, että missä mennään, mikä on tilanne. Sain vastauksen, että ei ole vieläkään päätetty. No, hyvä tietää edes sen verran.
Jatkan kihisemistä.
Tänään kävin vähän pitemmän lenkin pyöräilemässä, vaikka vähän hirvittikin tuo kylmyys. Tuntui kyllä istuessa, että penkkiin pitää vielä tottua, mutta muutoin tuo tasamaaston veivaaminen tuntui oikein mukavalta! Kunhan nuo ilmat tuosta lämpenee, niin matkat pitenee ja kunto kohenee. Tämä siis toive ja tavoite tälle kesää.
Oli minulla asiaakin kauppaan, piti käydä ostamassa pikkupuntari. Kirjeposteja varten. Meni pitkän aikaa, etten moista tarvinnut, kun käsikopelolla olen merkkejä liimaillut (ja Postcrossing kortit nyt menevät aina sillä samalla maksulla. Uusia kortteja lisätty tuonne sivulle.), mutta tänään lähetin yhden nivaskan todistuksia (pyydettiin) ja työhakemuksen. Ja monta sataa grammaa toivonkipinöitä, että se myös tuottaisi tulosta. Summissa laitoin merkit, mutta onneksi lisäsin, koska kyllä sitä painoa oli aivan tarpeeksi.
Puntarista (saksalainen) sen verran, että mikähän logiikka kääntäjällä on ollut, kun yhdessä kohdassa lukee Enimmäiskantokyky 2 kg ja heti kohta Punnitse itsesi. Muilla kielillä niin ei kehoteta ja kuvassa on kuitenkin kippo. En asettautunut kyseiseen kippoon punnittavaksi.
Löysin netistä viikonloppuna yhden työpaikan, mikä sai innostumaan taas väkertämään hakemusta (lepo, ei tarvitse peukuttaa. Haluan, että teette töitä, kun niitä teillä kerta on. Kuvitelkaa tähän hymiö.). Harmittavasti hakuaikaa on vielä monta päivää jäljellä, joten tätä jännitystä saa kestää taas muutaman tovin. Kaukana omasta alasta olisi muitakin hommia olemassa, mutta jemmaan niiden hakemista vielä. Haluan katsoa, miten käy tuon "uuden" työn.
Ehkä olen taas viemässä itseäni syvälle suohon, ehkä kaikista paras paikka olisi pimeä kellari, jossa voisin pienessä valossa tehdä kirjoitusjuttuja etätyönä, mutta kun ei. Laitoin jo sähköpostia sinne entiseen paikkaani, että missä mennään, mikä on tilanne. Sain vastauksen, että ei ole vieläkään päätetty. No, hyvä tietää edes sen verran.
Jatkan kihisemistä.
Kommentit