Muutamana aamuna olen avannut verhot sillä samalla minuutilla, kun ulkona on ollut ihan sininen hetki.
On melkein tehnyt mieli juosta pihalle kameran kanssa, mutta kun
muistan, missä ja miten asun, niin olen tullut tolpilleni aika pian. On
pitänyt tyytyä sitten ihastelemaan vaan ikkunasta ja ne lumiset puutkin
ovat todellisuudessa liian kaukana. Mutta vielä joku aamu yritän päästä
ulos asti tarpeeksi ajoissa. Viikonloppunakin oli niin nätti ilma, kun
aurinko paistoi ja ympärillä oli talvimaisema. Piti vaan näkökentästä
poistaa joitain yksityiskohtia, niin pystyi kuvittelemaan itsensä
maalle. Tykkäsin näkemästäni.
Nipinnapin lentävä
Mainitsin tässä päivänä eräänä kommenttilootassa ohimennen, miten yöunet taas menivät,
kun talon ylitse lensi pari kertaa omituisen ääninen lentokone (oletan
sen olleen lentokone. Saattoihan se olla jokin muukin alus,
kun en omin silmin nähnyt, mutta kuulin, että kunnossa se ei ollut.
Mieskin kuuli.). Se jäi sen verran vaivaamaan, että piti ottaa selvää
tai ainakin yrittää. Pientä hakuammuntaa ja loppujen lopuksi yksi
vastasi sen verran, että aikoi
välittää viestin puolustusvoimiin Ilmavoimien esikunnan viestinnän ja
Ilmailulaitoksen ympäristöyksikön vastattavaksi. Turha kai mainita,
että niistä mitään ole tullut / kuulunut. Olisi kai pitänyt suoraan
ottaa yhteyttä STT:oon tai olla muuten vaan isompi merkkihenkilö.
Nettikauppaa parhaimmillaan
Toinen mielenkiintoinen sattumus oli se, kun pahaa aavistamatta
uskoin miestä ja tilasin hänelle nettikaupasta joitain pleikkaripelejä.
Kyllähän sitä miehelläkin pitää ajankulua olla, kun vaimoke on netissä päivät pitkät ja kirjoittaa ja lukee ihme blogeja.
Nettiostoissa sinällään ole mitään vikaa ja olen tehnyt niitä
aikaisemminkin, koska se, jos mikä on helppoa. Ei tarvitse lähteä
tuonne ruuhkiin tönittäväksi (tosin, maastahan se pienikin ponnistaa)
ja muutenkaan pinnaa kiristämään. Eka kertaa vaan kävi niin, että
tilausta odotettiin ja odotettiin, luvatut päivät menivät jo ajat
sitten. Laitoin sitten sähköpostia, jossa kysyin, missä mennään. Siihen
vastattiinkin yllättävän nopeasti ja viipyminenkin selvisi; olivat joko
hävittäneet tai vahingossa myyneet toiseen lähetykseen tilaamani pelit.
Näinkö se homma toimii? Kysyn vaan. Eipä kovin luottamusta herätä
moinen toiminta, vaikka en nyt vielä ole hanskoja tiskiin heittänyt.
Nyt sitten odotellaan pelejä, koska ne suvaitsevat saapua.
Muistikirja
Nyt voi tulla mieleen vaikka mitä, kun on Viivi ja Wagner kirja, minne rustata milloin mitäkin.
Kädet ylös
Luovutin. Oli pakko mennä ottamaan särkylääke, josko se auttaisi tähän
Kipuun. Illalla olin ajatellut ja kellonkin asettanut, että se herättää
puoli 7. Niin teki, mutta samalla sekunnilla tajusin, että tästä ei
tule hyvä päivä, tästä tulee erittäin kivulias päivä, ellen anna
periksi ja ota pilleriä. Tänne asti sinnittelin. Oli tämä taas
tiedossa, koska muutama päivä on mennyt vuoristorataillessa; välillä
hyvä kiiri, kohta taas, kuin peeseelle ammuttu karhu. Ja irtokarkkia
olen syönyt kuin pieni sika! Ruokakauppaan kun on mennyt, siellä on
kiusana ollut pitkät rivit nannaa - Makuunissa tilanne on vielä
pahempi, siellä se melkein riistäytyy käsistä. Harvemmin käynkään
siellä, mutta jostain syystä tänä viikonloppuna lähdin miehen mukaan.
Ahistaa, kun pitäisi mennä käymään postilaatikolla, että saan kaverille
paketin + kirjeen matkaan, mutta ei tässä kunnossa kävellä kovin
pitkälle. Täytyy antaa lääkkeen vaikuttaa. Luenpa sen aikaa maanantain päivityksiä. Tästä se uusi viikko taas alkoi.
maanantai, 19. joulukuu 2005
Kommentit