Muutamana aamuna olen avannut verhot sillä samalla minuutilla, kun ulkona on ollut ihan sininen hetki. On melkein tehnyt mieli juosta pihalle kameran kanssa, mutta kun muistan, missä ja miten asun, niin olen tullut tolpilleni aika pian. On pitänyt tyytyä sitten ihastelemaan vaan ikkunasta ja ne lumiset puutkin ovat todellisuudessa liian kaukana. Mutta vielä joku aamu yritän päästä ulos asti tarpeeksi ajoissa. Viikonloppunakin oli niin nätti ilma, kun aurinko paistoi ja ympärillä oli talvimaisema. Piti vaan näkökentästä poistaa joitain yksityiskohtia, niin pystyi kuvittelemaan itsensä maalle. Tykkäsin näkemästäni.

Nipinnapin lentävä

Mainitsin tässä päivänä eräänä kommenttilootassa ohimennen, miten yöunet taas menivät, kun talon ylitse lensi pari kertaa omituisen ääninen lentokone (oletan sen olleen lentokone. Saattoihan se olla jokin muukin alus, kun en omin silmin nähnyt, mutta kuulin, että kunnossa se ei ollut. Mieskin kuuli.). Se jäi sen verran vaivaamaan, että piti ottaa selvää tai ainakin yrittää. Pientä hakuammuntaa ja loppujen lopuksi yksi vastasi sen verran, että
aikoi välittää viestin puolustusvoimiin Ilmavoimien esikunnan viestinnän ja Ilmailulaitoksen ympäristöyksikön vastattavaksi. Turha kai mainita, että niistä mitään ole tullut / kuulunut. Olisi kai pitänyt suoraan ottaa yhteyttä STT:oon tai olla muuten vaan isompi merkkihenkilö.

Nettikauppaa parhaimmillaan

Toinen mielenkiintoinen sattumus oli se, kun pahaa aavistamatta uskoin miestä ja tilasin hänelle nettikaupasta joitain pleikkaripelejä. Kyllähän sitä miehelläkin pitää ajankulua olla, kun vaimoke on netissä päivät pitkät ja kirjoittaa ja lukee ihme blogeja. Nettiostoissa sinällään ole mitään vikaa ja olen tehnyt niitä aikaisemminkin, koska se, jos mikä on helppoa. Ei tarvitse lähteä tuonne ruuhkiin tönittäväksi (tosin, maastahan se pienikin ponnistaa) ja muutenkaan pinnaa kiristämään. Eka kertaa vaan kävi niin, että tilausta odotettiin ja odotettiin, luvatut päivät menivät jo ajat sitten. Laitoin sitten sähköpostia, jossa kysyin, missä mennään. Siihen vastattiinkin yllättävän nopeasti ja viipyminenkin selvisi; olivat
joko hävittäneet tai vahingossa myyneet toiseen lähetykseen tilaamani pelit. Näinkö se homma toimii? Kysyn vaan. Eipä kovin luottamusta herätä moinen toiminta, vaikka en nyt vielä ole hanskoja tiskiin heittänyt. Nyt sitten odotellaan pelejä, koska ne suvaitsevat saapua.

Muistikirja

Nyt voi tulla mieleen vaikka mitä, kun on Viivi ja Wagner kirja, minne rustata milloin mitäkin.

Kädet ylös

Luovutin. Oli pakko mennä ottamaan särkylääke, josko se auttaisi tähän Kipuun. Illalla olin ajatellut ja kellonkin asettanut, että se herättää puoli 7. Niin teki, mutta samalla sekunnilla tajusin, että tästä ei tule hyvä päivä, tästä tulee erittäin kivulias päivä, ellen anna periksi ja ota pilleriä. Tänne asti sinnittelin. Oli tämä taas tiedossa, koska muutama päivä on mennyt vuoristorataillessa; välillä hyvä kiiri, kohta taas, kuin peeseelle ammuttu karhu. Ja irtokarkkia olen syönyt kuin pieni sika! Ruokakauppaan kun on mennyt, siellä on kiusana ollut pitkät rivit nannaa - Makuunissa tilanne on vielä pahempi, siellä se melkein riistäytyy käsistä. Harvemmin käynkään siellä, mutta jostain syystä tänä viikonloppuna lähdin miehen mukaan. Ahistaa, kun pitäisi mennä käymään postilaatikolla, että saan kaverille paketin + kirjeen matkaan, mutta ei tässä kunnossa kävellä kovin pitkälle. Täytyy antaa lääkkeen vaikuttaa. Luenpa sen aikaa maanantain päivityksiä. Tästä se uusi viikko taas alkoi.