Eilen tein jotakin sellasta, mitä en ole aikoihin tehnyt. Laitoin tietokoneen sulki jo iltayhdeksän jälkeen ja katsoin teeveetä, kun siellä oli Jarkko! Oli ihan pakko! Ei riitä, että siitä unta on nähnyt. Sanoisinko, että se jokin hänessä on, mutta että mikä, se jääköön näppäimistölle. Hänen tuomarointia Idoleissa on ollut mukava seurata. Kyllähän se aika rehellistä ja suoraa on ollut, mutta niinhän sen minun mielestä pitääkin olla! Vaikka olen lapsena ja nuorena hairahtunut kuorolaulantaan, niin eihän minusta mitään kuorotyttöä tullut. Jos joku sanoisi, että vitsi, sä oot hyvä, nauraisin päin näköä ja toteaisin toisen keljuilevan. Kyllä sitä lauluääntä täytyy olla ihan eri tavalla, jos on pokkaa lauleskella julkisesti.

Kävin eilen kiertelemässä kirppareita ja divareita. Löysin kaikkea muuta, paitsi sitä, mitä haen; Eppu Nuotion Neitsytmatkaa. Sitä, missä on kannessa teinikalenteri. Kyllähän sen kirjan lukeaki aion, mutta kun ekan kerran näin sen kirjan, niin se oli siinä. Tunne vaan paheni, kun kirjakaupassa pääsin kosketusetäisyydelle. Joskus murkkuiän kynnyksellä ja aika paljon sen jälkeenkin oli kova sana tuo teinikalenteri. Olisi varmaan vieläkin, jos niitä jostain löytäisi. Sopivan pieni ja kätevä. Vanhat kalenterit ovat varmassa tallessa, kun niihinkin piti aikoinaan kerjäillä tiettyjä nimikirjoituksia. Voi niitä aikoja (ja tapoja).

Teen joskus kurkkailuja sellasiin blogeihin, mitä en ole tilannut, mutta jotka silti päivityslistan kautta tulevat vastaan. Joskus sattumalta, joskus hyvän nimen takia, joskus pelkästä paremman puutteesta. Sillä tavoin voi löytää vaikka mitä. Velikulta hävisi jonnekin, en tiedä minne, mutta onneksi on näitä hyväntuulen tuojiakin.

JukeBlogi on myös näitä, joita aina silloin tällöin olen lueskellut. Hän vaan kirjoittaa välillä sellasta tekstiä, että epäilen sekä lukutaitoani että ymmärtämystäni. Mikä ihmeen sana on sattetiku? Sattetikku löytyi vanhan kaverin avustuksella, vaikka sielläkin sitä turkua riitti aivan tarpeeksi. Mutta menenkö aivan mettään, jos väännän tuosta sanasta "sadetikun" ja siitä vielä "sateenvarjon"? Ja taas saa nauraa! Täällä on melkein kaikki sallittua.

Ne on jänniä nuo murteet, en voi muuta sanoa. Turun murteesta en ole oikein koskaan tykännyt, koska se kuulostaa minusta aika kauhealta, anteeksi nyt vaan. Pohjalla siinä on kieltämättä sitäkin, että Turkuun liittyy joitakin "ikäviä" ihmismuistoja (julkisuudesta ja tuttavapiiristä), että puistattaa sen kuuleminen. Mies väittää, että minulla on ennakkoluuloja sitä kaupunkia kohtaan. Myönnän osittain. Mutta onhan se outoa, kun sen läänin ihmiset kysyy ketä sen teki? kun ne tarkoittaa kuka sen teki?

Porin murre taas on minun korville nannaa! Sitä voisin kuunnella päivät pitkät, jos olisi mahdollista. Nykyään se on aika harvinaista herkkua. Joskus 90-luvulla kun tuli käytyä
Ilosaaressa ja joskus vietettyä ne kolme päivää niin, että "naapurit" olivat joensuulaisia, niin siellähän alkoi jo väkisinkin itse vääntämään paikallista kieltä. Sen alueen murre on jotenkin kans mukavan kuuloista. Minä tykkään!

Oli kaksi kaupunkia, minne en suurin surminkaan olisi muuttanut; Turku ja Helsinki. Onneksi välissä on tällanen kiva kaupunki. Ei tosin ole sanottua, että me tänne eläkeikää jäämme viettämään, mutta tällä hetkellä tämä on meille hyvä vaihtoehto.

Benrope on myös sellanen "vanha" luettava aina silloin tällöin. Aika samoihin aikoihin aloin sitä lukea, kuin ylipäänsä blogeja, noin pari vuotta sitten. Vai onkohan siitä jo kolme, emminä muista. Benropessa vaan häiritsee yksi juttu, se kuulostaa ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani. Tai kai muitakin voi ahistaa, kuin vain minun kavereita. Helsinkiläisiä ahdistaa. Siinä on deen ero.