Hymyilytti tänään kääntää töissä kalenterin sivua, kun marraskuun kohdalla lukee "Räntäsade - ihanaa! Asenne kelin kirkastaa." Kuva oli tosin aika pliisu verrattuna siihen, mitä ikkunasta näkyi. Oma asenteeni taisi olla kerrankin plussan puolella, koska ei tämän aamuinen "yllätys" pihalla yllättänyt oikeastaan ollenkaan. Eilinen oli pientä esimakua tulevasta. Jäljelle jäi vain toteaminen, että sitä lunta on tullut sitten oikein urakalla. Miten se pihlajanmarja-vertaus oikein menikään.

Aamulla suunniteltiin, että menisin miehen kyydillä kaupunkiin, jos liikkeelle päästään. Alkoi tosin kuulostaa siltä, että harva se auto jurrasi vaan paikallaan ja jämähtivät vuoronperään parkkipaikalle. Mies reippaili ulos ja meni auttamaan kiinnijääneitä, minä puolestani päätin kahloa jollekin pysäkille ja toivoa parasta. Lehdenjakajan jalanjälkiä pitkin pääsin aika hyvin, ainakin joka toisen askeleen. Oma linkkarimatkani sujui hyvin, ei jääty kiinni eikä pyörähdelty pahemmin, mutta kun kuunteli kuskien jutustelua "linjoilta", ei kaikkien matkat olleet yhtä onnistuneita. Toivottavasti mitään vakavampaa ei ole sattunut. Myöhästelyt ja peltikolarit on pientä sen rinnalla, mitä tuolla liikenteessä voi sattua.

Myöhemmin soitin miehelle, jotta pääsikö liikekannalle. Ei päässyt. Yllätys ei ollut sekään, että kukaan ei ollut siinä vaiheessa auttamassa. Onneksi on mukava työkaveri, joka oli tullut hätiin ja noukkinut miehen töihin. Mielenkiintoinen päivä heilläkin takana.

Kerrankin oli töissä hyvät puheenaiheet säästä. Toinen toistaan hankalampia työmatkoja, joillakin jäi työpäivä kokonaan välistä. Minä sentään pääsin helpolla; pientä kahlaamista vain, kun kerta linja-auto tuli ja vei ehjänä perille. Loput olikin kiinni asenteista ja vaatetuksesta.

Kotimatka oli kokemus sinänsä. Lähdin liukumalla pois ja ajattelin pikapikaa käydä ostamassa n uuden dvd:n ja cd:n ja sitten kotiin. Moni muukin oli kotimatkalla. Pysäkit oli täynnä ihmisiä, kadut oli tukossa, risteykset yhtä hullunmyllyä. Päätin jatkaa vielä ostoskierrosta ja kuluttaa aikaa, josko kiireisimmät ehtisivät alta pois. Turha toive. Sitä väkeä vaan riitti ja riitti. Ei se mihinkään vähentynyt, päinvastoin.

Siinä sitten odottelin linjabiiliä tulevaksi kymmenien muiden kanssa ja mielessä kirosin, miksi en ostanut suklaata tai jotain. Oli vähän heikko happi hetkittäin ja paleli. Mielessä kävi jo taksi, mutta onneksi järki luisti sen verran, että ei minulla olisi ehkä ollut varaa taksissa jonottamiseen, koska luultavimmin samat liikennesäännöt koskee heitä. Siispä purin hammasta ja toivoin parasta. Linja-autossa oltiinkin sitten tiukemmassa, kuin sillit purkissa, mutta pääasia, että kotiin pääsin.

Enpä ole ennen tämmöistä päivää nähnyt näissä maisemissa, mutta mukavaa vaihtelua toi toki. En voi sanoa, että olipa tavallisen tylsä keskiviikko. Jos olisin ollut vanhaan malliin kotona tämän päivän, olisin jäänyt paljosta (lumesta) paitsi. Tämän päivän saldona myös se Egotripin kokoelma. Huomenna jatkuu kenkien zoomailu, jos kelit ja ruuhkat sallii.

Parvekkeella olisi muuten minisuksille tahi lumikengille käyttöä. On se onni, etten tupakoi. Voisi ehkä pikkusen harmittaa tuo lumen määrä oven takana. Lapiokin on vielä varastossa. Vaan ehkä se ensi kesäksi sulaa. Hätäkö meillä tässä!

Huomenna uusi päivä, uudet kujeet! Kaikki toivo taas torstaille!