Heti
kärkeen täytyy osoitella kesk..eikun etusormella "uutta" blogia, johon
eilen livahdin ja tykästyin. Itsellä on joku ihmeen ei-niin-kiukkuinen
olotila vallinnut jo huolestuttavan pitkään, niin oli oikein piristävää
lukea Keskisormiblogia.
Suosittelen tutustumista! Jos ei ihan nyt just ota mikään päähän - älä
huoli, kyllä se tunne taas pian tulee. Tiedän kokemuksesta. Turhankin
tuttu sanonta tyyntä myrskyn edellä.
Käytiin miehen kanssa taas aamulla kirpparilla (ja päivä vähän
venähti, että meni ohi joku ohjelma, missä olisi ollut Valteen Jarkko!
Hmy!), kun minun piti
käydä vielä etsimässä yhtä tiettyä tavaraa, jonka laiskuuttani jätin
sinne hyllyyn torstaina. Ajattelin, että en kaikkia "isoja" löytöjä ala
sillä kertaa raijaamaan mukanani ja että eiköhän se ole vielä
lauantainakin siellä; oli meinaan niin ruma esine, että toivoin sen
pysyvän siellä tähän päivään asti. Siellähän tuo oli ja sain sen
omittua. Nyt on hyvä mieli.
Hyvä mieli eikun jatkui, kun kotiin tultua aloin paistamaan pullia.
Korvapuusteja oli pussissa 9, niinkuin aina on ollut, mutta
toffeepullia tipahtelikin pussista 10. Eipä tarvinnut tehdä
reklamaatiota tässä tapauksessa. Kyllä sitä helpolla nykyään saa
pullantuoksuisen kodin (ja rappukäytävän).
Harvassa ovat pikkupirpanat, jotka saavat minua mitenkään hihkumaan tai
edes sinnepäin. Se Saarioisten pikkulikka hiekkalaatikolla on edelleen
aivan luttana, mutta melkein samanlaisen voooii, kun suloinen - kommentin on saanut se Bio Luvilin Jussi-poika, mihin olen törmännyt lehtien sivuilla ja nyt löysin sen ilokseni netistäkin ("Kisa"). Aivan ihana!!
Meinasin jo huutaa kissaihmisiltä
apua ja neuvoja, kun kävi niin, että äiti soitteli eilen mökiltä, että
sinne oli ilmaantunut jostain kissa. Pitkäkarvainen, mutta laiheliini
ja kovasti oli tulossa aina pirttiin sisälle. Erinäisiä
tekstiviestivaihtoja teimme, kun piti olla ajantasalla, missä mennään -
vaikka enhän minä täältä käsin voinut mitään tehdä. En muuta, kuin
synkistellä ja maalata mielessäni kauhukuvia (siellä) aamulla
sataneesta lumesta ja kissaparasta, jonka jotkut sydämettömät olivatten
kenties hylänneet. Ei se varmaa ole, mutta sen tienoon tietäen; mistäpä
muualta se sinne olisi tullut, kuin joltain mökkiläisiltä.
No, mutta.. loppu hyvin kaikki hyvin. Ei ehditty suuremmin suremaan
sunnuntaita ja kissan kohtaloa, koska kuin ihmeen kaupalla lähin
mökkinaapuri oli tullut paikalle ja mutkien kautta oli löytynyt uusi
koti tai ainakin väliaikainen, en tiedä. Pääasia, että kissa otettiin
talteen ja se pääsi ulkoa pois. Ehkä se olisi pärjännyt vielä muutaman
päivän, ehkä ei, kun talvipakkasetkin tulivat, emminä tiedä. Ei ole
koskaan vielä tarvinnut miettiä, miten kestäviä kissat ovat ja
villiintyvätkö kuinkakin nopeasti. Toisaalta hyvä, että se kissa
ilmaantui sinne vasta nyt, eikä silloin, kun me siellä olimme. En
tiedä, olisiko minusta ollut siihen, että jättää se kissa sinne
omilleen, vaikken kissaihminen olekaan. Toiset herättää enemmän
tunteita, kuin toiset. On kyse sitten ihmisistä tai eläimistä.
lauantai, 22. lokakuu 2005
Kommentit