Heti kärkeen täytyy osoitella kesk..eikun etusormella "uutta" blogia, johon eilen livahdin ja tykästyin. Itsellä on joku ihmeen ei-niin-kiukkuinen olotila vallinnut jo huolestuttavan pitkään, niin oli oikein piristävää lukea Keskisormiblogia. Suosittelen tutustumista! Jos ei ihan nyt just ota mikään päähän - älä huoli, kyllä se tunne taas pian tulee. Tiedän kokemuksesta. Turhankin tuttu sanonta tyyntä myrskyn edellä.

Käytiin miehen kanssa taas aamulla kirpparilla (ja päivä vähän venähti, että meni ohi joku ohjelma, missä olisi ollut Valteen Jarkko! Hmy!), kun minun piti käydä vielä etsimässä yhtä tiettyä tavaraa, jonka laiskuuttani jätin sinne hyllyyn torstaina. Ajattelin, että en kaikkia "isoja" löytöjä ala sillä kertaa raijaamaan mukanani ja että eiköhän se ole vielä lauantainakin siellä; oli meinaan niin ruma esine, että toivoin sen pysyvän siellä tähän päivään asti. Siellähän tuo oli ja sain sen omittua. Nyt on hyvä mieli.

Hyvä mieli eikun jatkui, kun kotiin tultua aloin paistamaan pullia. Korvapuusteja oli pussissa 9, niinkuin aina on ollut, mutta toffeepullia tipahtelikin pussista 10. Eipä tarvinnut tehdä reklamaatiota tässä tapauksessa. Kyllä sitä helpolla nykyään saa pullantuoksuisen kodin (ja rappukäytävän).

Harvassa ovat pikkupirpanat, jotka saavat minua mitenkään hihkumaan tai edes sinnepäin. Se Saarioisten pikkulikka hiekkalaatikolla on edelleen aivan luttana, mutta melkein samanlaisen voooii, kun suloinen - kommentin on saanut se Bio Luvilin Jussi-poika, mihin olen törmännyt lehtien sivuilla ja nyt löysin sen ilokseni netistäkin ("Kisa"). Aivan ihana!!

Meinasin jo huutaa kissaihmisiltä apua ja neuvoja, kun kävi niin, että äiti soitteli eilen mökiltä, että sinne oli ilmaantunut jostain kissa. Pitkäkarvainen, mutta laiheliini ja kovasti oli tulossa aina pirttiin sisälle. Erinäisiä tekstiviestivaihtoja teimme, kun piti olla ajantasalla, missä mennään - vaikka enhän minä täältä käsin voinut mitään tehdä. En muuta, kuin synkistellä ja maalata mielessäni kauhukuvia (siellä) aamulla sataneesta lumesta ja kissaparasta, jonka jotkut sydämettömät olivatten kenties hylänneet. Ei se varmaa ole, mutta sen tienoon tietäen; mistäpä muualta se sinne olisi tullut, kuin joltain mökkiläisiltä.

No, mutta.. loppu hyvin kaikki hyvin. Ei ehditty suuremmin suremaan sunnuntaita ja kissan kohtaloa, koska kuin ihmeen kaupalla lähin mökkinaapuri oli tullut paikalle ja mutkien kautta oli löytynyt uusi koti tai ainakin väliaikainen, en tiedä. Pääasia, että kissa otettiin talteen ja se pääsi ulkoa pois. Ehkä se olisi pärjännyt vielä muutaman päivän, ehkä ei, kun talvipakkasetkin tulivat, emminä tiedä. Ei ole koskaan vielä tarvinnut miettiä, miten kestäviä kissat ovat ja villiintyvätkö kuinkakin nopeasti. Toisaalta hyvä, että se kissa ilmaantui sinne vasta nyt, eikä silloin, kun me siellä olimme. En tiedä, olisiko minusta ollut siihen, että jättää se kissa sinne omilleen, vaikken kissaihminen olekaan. Toiset herättää enemmän tunteita, kuin toiset. On kyse sitten ihmisistä tai eläimistä.