Kuka viksu tallettaa kaikenmaailman käyttäjätunnuksia ja salasanoja päässä ja lippulappusilla (olkoonkin ne kaikki yhdellä koolla pienen pienessä taskussa) ja tiukan paikan tullen yrittää sitten muistaa ja koota palasia yhteen? Kuka viksu on sutannut puolihuolimattomasti salasanan Veikkauksen Pelitilille, ettei vahingossakaan muista, mikä se on joskus ollut, kun reilun puolen vuoden jälkeen niitä taas tarvitsee? Kuka viksu aikoo vahingosta viisastuneena laittaa kaikki käyttäjätunnukset ja salasanat yksien mustien kansien väliin ja pitää sen vihkon tallessa?

Minä minä minä!

Sain eilen päähäni pitkästä aikaa Kenota, mutta en päässyt puusta pitkälle, kun en muistanut salasanaa (vaivaiset neljä numeroa!). Yritin ja yritin, mutta ei tärpännyt. Kokeilin kaikkia loogisia numeroita ja vähemmän loogisia. Toivoin jo, että yritys katkaistaisiin muutaman yrityksen jälkeen, mutta ei. Sain naputella menemään. Välillä mies kokeili sorminäppäryyttään, mutta ei se auttanut, kun muisti ei toiminut hänellä senkään vertaa eikä siitä sutatusta jäljestä edes hyvällä stereonäöllä saanut selvää.

Tänään jouduin sitten soittamaan aspaan ja voi onnea; ensinnäkin ensimmäinen palvelunumero, johon vastattiin heti! Asiakin hoitui suitsaitsukkelaan - kiitos vaan - ja pääsin yrittämään uusilla numeroilla. Nyt pelittää ja toivoa sopii, että sinne Pelitilille ropsahtaa tänä iltana muutama euro mokomasta vaivannäöstä.

Siinä kun aamusella värkkäsin Veikkauksen kanssa, vesisade vaan yltyi, joten aikeeni (jos niitä vakavassa mielessä enää tänään oli) lähteä pyöräilemällä Tiimariin unohdin aika sujuvasti. Niinpä käppäilin pysäkille ja muistelin, miten siellä piti käyttäytyä.

Kotiin palattuani lattialla odottivat *tilaamani levyt. Nyt voisin hyppiä vaikka tasajalkaa!