Minen ala! Tämä minun vuodatusnurkka on jo ainakin pari kertaa päivittynyt pelkästä ajatuksenvoimasta. Minähän sanoin, tai ainakin tarkoitin, että tulen kellariin kirjoittamaan vaan ja ainoastaan silloin, kun on muka jotain asiaa. Nyt voisi vaikka olla.

Unet loppui lyhyeen, kun miehen puhelin piti omaa konserttiaan klo 6. Ensin se pörinä ja tilulilu tuli uneen, sitten kun tajusin, mikä ääni se on, ihmettelin, missä se puhelin on ja mikä päivä tänään on ja onko puhelin herättänyt jo pitkäänkin ja joko mies on pahastikin töistä myöhässä. Eteisessä känny ei ollut, mutta olkkarissapa hyvinkin. Siinä vaiheessa minun unet ja väsymys oli tipotiessään, mutta mies jatkoi uniaan "Sori, mun vika...". Juu, ei mitään.. eihän nyt ole kuin sunnuntaiaamu. Viimeinen aamu vähään aikaan, jolloin olisin saanut nukkua vähän pitempään. Huomenna alkaa se koulutus. Jiihaa! Vaan nytpä olen ehtinyt juoda aamukaffet ja lukea lehden ja vaikka mitä. Ei tarvinnut edes asuntoja katsella sillä silmällä, kun lottopotti meni sivu suun. Työpaikoista puhumattakaan. Aion nyt keskittyä uuden opiskeluun ja siinä on työsarkaa varmaan ihan nokko tuleville kuukausille.

Muutoin viikko on ollut aika vaihteleva, oman mittapuun mukaan aika sosiaalista ja liikaa valoa. En tiedä diagnoosista, mutta mutu-tuntumalla voin sanoa, että liika auringonpaiste vaan lamaannuttaa. Mielessä on harva se päivä ollut ajatus menneiltä vuosilta -tänään niin kaunis päivä, että vedin verhot kiinni.

Eilen kävin katsomassa sen Kokkolan. Tykkäsin tosi paljon! Reilu kolme tuntia meni tosi kivuttomasti. Ja mikä parasta, näin Leea Klemolan! Juuri, kun olin ajatellut, että eipä näy tuttuja, ei, niin näin Leean. Niinno, eihän hän tuttu ole, mutta sanoisinko...itolini. Oli sen verran mukava teatterikokemus, että nyt jo mietin seuraavaa. Tarjontaa kyllä olisi, mutta ei ihan minun makuun. Tai enhän tiennyt, tykkäisinkö edes Kokkolasta, mutta kun sen on ohjannut Klemola,  niin se riitti. Mukava lisä oli nähdä ne kaikki "tutut" näyttelijät livenä lavalla. Tahtoo lisää! Tänä iltana Klemola on Arto Nybergin ohjelmassa. Kuka vielä väittää, ettei teeveestä tule mitään hyvää! Ha!

Tässä yhtenä iltapäivänä soi ovikello. Sillä kertaa ei ollut naapuri (millon mitäkin apua tarvitseva), vaan joku mies, joka esitteli itsensä ja asiansa. Olisi halunnut tulla peremmälle tekemään jotain kuluttajatutkimusta. Että onko aikaa..? Ei ole, kiitos vaan. Ihme aika kiertää taloja, kun ajattelee, että oli arki-ilta ja kenties monissa perheissä se kiireinen ruoka-aika. Miksei mokomia tutkimuksia tehdä postitse? Tuleehan niitä kalluppeja aina silloin tällöin ja olen jopa osallistunut, jos ei ole ollut muutakaan tekemistä. Mutta että päästäisin ventovieraan kotiini latelemaan kysymyksiä, niin kiitos ei. Jostain se leipä tietty on meidän jokaisen hankittava, mutta ärsyttää nuo kaupustelijat ja kyselijät, tulee ne sitten ovista tai puhelimista. Yhtenä päivänä soitti joku nainen, joka kyseli puhelinkäyttäytymistäni. Kun tuli jossain vaiheessa selville, että olen jo kyseisen liittymän käyttäjä, niin puheluhan loppui siihen. Ihan ystävällisissä merkeissä tosin. Molemmat oltaisiin päästy helpommalla, jos hän olisi kysynyt ensimmäisenä, mikä puhelinliittymä minulla on. Hänellä ei ollut kuulemma päivitetyt listat saatavilla. Kiva varmaan soitella tyhjän päiten. Ei käy kateeksi hänenkään ammatinvalinta.