Minen
ala! Tämä minun vuodatusnurkka on jo ainakin pari kertaa päivittynyt
pelkästä ajatuksenvoimasta. Minähän sanoin, tai ainakin tarkoitin, että
tulen kellariin kirjoittamaan vaan ja ainoastaan silloin, kun on muka
jotain asiaa. Nyt voisi vaikka olla.
Unet loppui lyhyeen, kun miehen puhelin piti omaa konserttiaan klo 6.
Ensin se pörinä ja tilulilu tuli uneen, sitten kun tajusin, mikä ääni
se on, ihmettelin, missä se puhelin on ja mikä päivä tänään on ja onko
puhelin herättänyt jo pitkäänkin ja joko mies on pahastikin töistä
myöhässä. Eteisessä känny ei ollut, mutta olkkarissapa hyvinkin. Siinä
vaiheessa minun unet ja väsymys oli tipotiessään, mutta mies jatkoi
uniaan "Sori, mun vika...". Juu, ei mitään.. eihän nyt ole kuin
sunnuntaiaamu. Viimeinen aamu vähään aikaan, jolloin olisin saanut
nukkua vähän pitempään. Huomenna alkaa se koulutus. Jiihaa! Vaan nytpä
olen ehtinyt juoda aamukaffet ja lukea lehden ja vaikka mitä. Ei
tarvinnut edes asuntoja katsella sillä silmällä, kun lottopotti meni
sivu suun. Työpaikoista puhumattakaan. Aion nyt keskittyä uuden
opiskeluun ja siinä on työsarkaa varmaan ihan nokko tuleville
kuukausille.
Muutoin viikko on ollut aika vaihteleva, oman mittapuun mukaan aika
sosiaalista ja liikaa valoa. En tiedä diagnoosista, mutta
mutu-tuntumalla voin sanoa, että liika auringonpaiste vaan
lamaannuttaa. Mielessä on harva se päivä ollut ajatus menneiltä
vuosilta -tänään niin kaunis päivä, että vedin verhot kiinni.
Eilen kävin katsomassa sen Kokkolan. Tykkäsin tosi paljon! Reilu kolme tuntia meni tosi kivuttomasti. Ja mikä parasta, näin Leea Klemolan! Juuri, kun olin ajatellut, että eipä näy tuttuja, ei, niin näin Leean. Niinno, eihän hän tuttu
ole, mutta sanoisinko...itolini. Oli sen verran mukava teatterikokemus,
että nyt jo mietin seuraavaa. Tarjontaa kyllä olisi, mutta ei ihan
minun makuun. Tai enhän tiennyt, tykkäisinkö edes Kokkolasta, mutta kun
sen on ohjannut Klemola, niin se riitti. Mukava lisä oli nähdä ne
kaikki "tutut" näyttelijät livenä lavalla. Tahtoo lisää! Tänä iltana
Klemola on Arto Nybergin ohjelmassa. Kuka vielä väittää, ettei
teeveestä tule mitään hyvää! Ha!
Tässä yhtenä iltapäivänä soi ovikello. Sillä kertaa ei ollut naapuri
(millon mitäkin apua tarvitseva), vaan joku mies, joka esitteli itsensä
ja asiansa. Olisi halunnut tulla peremmälle tekemään jotain
kuluttajatutkimusta. Että onko aikaa..? Ei ole, kiitos vaan. Ihme aika
kiertää taloja, kun ajattelee, että oli arki-ilta ja kenties monissa
perheissä se kiireinen ruoka-aika. Miksei mokomia tutkimuksia tehdä
postitse? Tuleehan niitä kalluppeja aina silloin tällöin ja olen jopa
osallistunut, jos ei ole ollut muutakaan tekemistä. Mutta että
päästäisin ventovieraan kotiini latelemaan kysymyksiä, niin kiitos ei.
Jostain se leipä tietty on meidän jokaisen hankittava, mutta ärsyttää
nuo kaupustelijat ja kyselijät, tulee ne sitten ovista tai puhelimista.
Yhtenä päivänä soitti joku nainen, joka kyseli puhelinkäyttäytymistäni.
Kun tuli jossain vaiheessa selville, että olen jo kyseisen liittymän
käyttäjä, niin puheluhan loppui siihen. Ihan ystävällisissä merkeissä
tosin. Molemmat oltaisiin päästy helpommalla, jos hän olisi kysynyt
ensimmäisenä, mikä puhelinliittymä minulla on. Hänellä ei ollut
kuulemma päivitetyt listat saatavilla. Kiva varmaan soitella tyhjän
päiten. Ei käy kateeksi hänenkään ammatinvalinta.
sunnuntai, 6. maaliskuu 2005
Kommentit