Mitä yhteistä on Lea Lavenilla, Madonnalla ja Laura Voutilaisella? Kaikki kolme ovat vaihtaneet hiustyyliään uransa aikana niin monta kertaa, että heikompaa hirvittäisi. Jotkut vaihtavat sukkia ja hevosiakin paljon harvemmin. Enkä voi kuin ihailla moista rohkeutta.

Minun sisäinen Kutri-Helenani kalpenee pelkästä ajatuksesta, jos pitäisi muuttaa kokonaan vaikkapa mallia. Miten olisi vaikkapa permanentti? Puistatus. Väriä olen hamassa nuoruudessani vaihdellut ja ehkä vähän pituutta, mutta että oikein radikaali muutos - se saa odottaa. Täytyy ajatella asia uudestaan sitten, kun täytän 40, millä tolalla asiat ovat silloin. Onko tukkaa ollenkaan enää päässä ja jos on, olenko ihan harmaahapsi.

Olen kaavoihin kangistunut ja mietin taas parturiin menoa, sinne vanhaan tuttuun. Maksakoon, kun tiedän, että se homma toimii kaikkinensa! Muutoksen aika on joskus toiste. Sitä paitsi, ei tähän päähän kovin suurta muutosta voi tehdä. Irokeesin ehkä, mutta se nyt ei ole ihan se muutos, mitä ajan takaa.

Kiitos kutsusta
Nukuttuani yön yli olen edelleen sitä mieltä, etten kuitenkaan ole valmis tapaamaan uusia ihmisiä nimimerkkien takaa. En, vaikka kuinka haluaisin. Onhan kysymys sentään muutamasta suosikkikirjoittajasta. Sehän tarkoittaa myös sitä, että minunkin pitäisi tulla (taas) ulos kellarista ja tunnustaa olevani. Ahistaa pelkkä ajatuskin. Arvostan ja ilostuin kovasti siitä, että minutkin muistettiin, mutta tässä voinen käyttää klassikkolausahdusta tää ei johdu teistä, tää johtuu minusta.

Omituista, miten korkeaksi kynnys tavata ja tutustua uusiin ihmisiin on noussut viime vuosien aikana, siis sellanen vartavasten järjestetty tapaaminen. Se aiheuttaa ylimääräisiä kierroksia - hyvällä ja pahalla - ja saa miettimään asioita liian vakavasti monelta kantilta, yleensä omalta, joten lopputulos on useasti kielteinen; en halua tai en kehtaa tai en uskalla. Siinäpä sitten ollaan. Huoh. Mihin on kadonnut se sosiaalisempi tinka, joka tuli ja meni ja tutustui melkein muitta mutkitta erilaisiin ihmisiin.

Kultaisella 90-luvulla ei tehnyt tiukkaakaan vaikkapa matkustaa toiselle puolelle Suomea ja tavata uusia ihmisiä keikoilla, festareilla, kavereiden kautta tai muuten vaan sattumalta. Nykyään pysyn mieluummin täällä omissa oloissani ja toimitan sivustaseuraajan roolia. Toki se lauantai oli poikkeus, mutta silloin sattui olemaan suotuisat tuulet ja muutenkin tilanne oli ihan eri. Tai kuvittelen ainakin.