Mikä siinä on, että imuroinnin aloittaminen on aina yhtä tuskaa, mutta kun sen kotteron saa kaapista ulos ja vauhtiin pääsee, ei se tunnu enää missään. Tänä aamuna taas keksin kaikkea muuta touhua, ettei vaan tarvis imuroida, vaikka näkihän sen nukan ja pikkukivien määrästä, että jotain tarttis tehrä! Jo senkin takia, ettei vastaan ala kävellä vähemmän toivottuja kavereita.

Tämä on toinen asunto, missä on ollut vyöturkiskuoriaisia, 70-80-luvun kerrostaloja molemmat. Ensimmäisessä olin asunut jonkun aikaa, kun hellalla pötkötti yksi toukka. Vähänkö se hirvitti, kun en tiennyt, mikä se oli ja mistä tuli. Pikkuhiljaa niitä alkoi löytyä keittiöstä enemmänkin, listojen vierustoilta ja vetolaatikoista. Piti tehdä oikein kunnon tarkastukset ja syynäykset, Baygonia säästämättä.

Loppujen lopuksi piti irrottaa yksi kaapisto kokonaan, koska olimme paikallistaneet ne sinne. Sieltä rakenteista, kaikkien rakennuspurujen ja pölyjen (ja kolmen tyhjän kaljapullon) joukosta löytyi kunnon läjä niitä ötököitä. Kuolleita ja kuoria, mutta myös virkeitä yksilöitä. Kuoriaisia ei siellä siinä vaiheessa ollut. Ei muuta, kuin kaikki pois niin hyvin, kuin omin konstin saatiin ja myrkkyä perään. Sen jälkeen niitä ei näkynyt, mutta muutin siitä asunnosta kyllä poiskin.

Tähän asuntoon kun muutettiin, ei mennyt montaa päivää, kun keittiössä tuli vastaan vanha tuttu toukka. Pääsi ehkä sen seitsemän kirosanaa, kun tajusin, että samanlainen ruljanssi edessä, sikäli mikäli niitä alkaa enemmän näkyä. Listat revittiin irti ja siellähän niitä kuoria ja tuoreita oli muutama kappale, mutta ihan tarpeeksi. Otettiin yhteyttä isännöitsijään, joka aikoi laittaa asian eteenpäin ja pyysi tutkailemaan tilannetta. Mitähän muutakaan sitä teki, kun kyttäsi joka nurkkaa ja irtonukkaa, mikä vaan silmiin osui.

Muutaman päivän päästä tuli huoltomies, joka toi tullessaan muurahaiskarkotetta ja puoli purkkia Baygonia. Just. Ei ihan mennyt viesti perille. Ei meillä mitään murkkuja ollut, vaan toukkia, joista kehittyy aikanaan kuoriaisia. Anti olla. Saatiin me itsekin ostettua myrkkyjä ja pakkohan se oli, jos mieli asua tässä talossa pidempään.

Aika hyvin ne on nyt saatu pidettyä kurissa siivoamalla ”tarpeeksi usein” ja myrkyttämällä nurkat ja listat. Koko talohan se pitäisi käydä läpi, mutta kun asiaa ei otettu sen vakavammin, niin eihän siitä ongelmaa ole tehty. En tosin ole kiertänyt naapureissa kyselemässä, onko teillä toukkia? Olisi vaan kiva tietää, koska näissäkin taloissa on viimeksi puhdistettu hormit ja muut käytävät.

Kummasti se tosin antaa virtaa tuohon imuroinnille ja siivoukseen, kun miettii, mitä siitä voi seurata ja seuraa, jos pidemmän aikaa antaa paikkojen vaan olla. Pölypallot on pieni ongelma. Hellantaustakin tulee imuroitua aika usein. Kaiken varalta.