Mikä siinä on, että imuroinnin aloittaminen on aina yhtä tuskaa, mutta kun sen kotteron saa kaapista ulos ja vauhtiin pääsee, ei se tunnu enää missään. Tänä aamuna taas keksin kaikkea muuta touhua, ettei vaan tarvis imuroida, vaikka näkihän sen nukan ja pikkukivien määrästä, että jotain tarttis tehrä! Jo senkin takia, ettei vastaan ala kävellä vähemmän toivottuja kavereita.
Tämä on toinen asunto, missä on ollut vyöturkiskuoriaisia, 70-80-luvun kerrostaloja molemmat. Ensimmäisessä
olin asunut jonkun aikaa, kun hellalla pötkötti yksi toukka. Vähänkö se
hirvitti, kun en tiennyt, mikä se oli ja mistä tuli. Pikkuhiljaa niitä alkoi
löytyä keittiöstä enemmänkin, listojen vierustoilta ja vetolaatikoista. Piti
tehdä oikein kunnon tarkastukset ja syynäykset, Baygonia säästämättä.
Loppujen
lopuksi piti irrottaa yksi kaapisto kokonaan, koska olimme paikallistaneet ne
sinne. Sieltä rakenteista, kaikkien rakennuspurujen ja pölyjen (ja kolmen tyhjän
kaljapullon) joukosta löytyi kunnon läjä niitä ötököitä. Kuolleita ja kuoria,
mutta myös virkeitä yksilöitä. Kuoriaisia ei siellä siinä vaiheessa ollut. Ei
muuta, kuin kaikki pois niin hyvin, kuin omin konstin saatiin ja myrkkyä
perään. Sen jälkeen niitä ei näkynyt, mutta muutin siitä asunnosta kyllä
poiskin.
Tähän asuntoon kun muutettiin, ei mennyt montaa päivää, kun keittiössä
tuli vastaan vanha tuttu toukka. Pääsi ehkä sen seitsemän kirosanaa, kun
tajusin, että samanlainen ruljanssi edessä, sikäli mikäli niitä alkaa enemmän
näkyä. Listat revittiin irti ja siellähän niitä kuoria ja tuoreita oli muutama kappale,
mutta ihan tarpeeksi. Otettiin yhteyttä isännöitsijään, joka aikoi laittaa asian eteenpäin ja pyysi tutkailemaan tilannetta. Mitähän muutakaan sitä teki, kun kyttäsi joka nurkkaa ja irtonukkaa, mikä vaan silmiin osui.
Muutaman päivän
päästä tuli huoltomies, joka toi tullessaan muurahaiskarkotetta ja puoli
purkkia Baygonia. Just. Ei ihan mennyt viesti perille. Ei meillä mitään murkkuja
ollut, vaan toukkia, joista kehittyy aikanaan kuoriaisia. Anti olla. Saatiin me itsekin ostettua myrkkyjä ja pakkohan se oli, jos mieli asua tässä talossa pidempään.
Aika hyvin ne on nyt
saatu pidettyä kurissa siivoamalla ”tarpeeksi usein” ja myrkyttämällä nurkat ja listat. Koko
talohan se pitäisi käydä läpi, mutta kun asiaa ei otettu sen vakavammin, niin
eihän siitä ongelmaa ole tehty. En tosin ole kiertänyt naapureissa kyselemässä, onko teillä toukkia? Olisi vaan kiva tietää, koska näissäkin
taloissa on viimeksi puhdistettu hormit ja muut käytävät.
Kummasti se tosin antaa virtaa tuohon imuroinnille ja siivoukseen, kun miettii, mitä siitä voi seurata ja seuraa, jos pidemmän aikaa antaa paikkojen vaan olla. Pölypallot on pieni ongelma. Hellantaustakin tulee imuroitua aika usein. Kaiken varalta.
Kommentit