"Hyvä asiakkaamme

Kiitos Sinulle, että olet valinnut HT -lehden omaksesi. Lehden suosio on viime aikoina kasvanut niin paljon, että tilaajalahjaksi varaamamme askel/pulssimittarit ja jumppakuminauhat pääsivät valitettavasti loppumaan kesken....

....Toimitamme lupaamamme lahjan Sinulle joulukuun puolivälissä heti kun uusi erä tuotteita saapuu Suomeen."

Dodih! Olin jo aikeissa laittaa asiakaspalveluun tai jonnekin viestiä, että missä se mittari viipyy, tahdon päästä askeltamaan oikein urakalla! Onko minua höönätty? Mutta onneksi nukuin taas pari yötä ja päätin pysyä poikkeuksellisesti kotona tämän maanantain, niin ehdin saamaan postissa ko. kirjeen. Säikähdin tosin, että nyt sieltä tulee joku muistutuslasku; heti olin puolustusasemissa, että ihan varmasti olen laskun maksanut! Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikelle on aina selityksensä, sen huomasin taas. Ja pääseepä ainakin aloittamaan uuden vuoden askelilla, jahka laitteen saan toimimaan vuoden loppuun mennessä. Siihen asti saanen ottaa edelleen vähän kevyemmin.

Eilen pelattiin miehen kanssa Monopolya. Ihan sitä tavallista, tamperelaista odotellessa. Voi että! Olen viimeksi pelannut sitä joskus ala-asteella ja olen halunnut sitä peliä itselle sieltä saakka. Mutta ei saanut pikku-Tinka aina haluamaansa (vaikka ainut lapsi olikin ja kaikki aina väittävät, että ainokaiset saavat kaiken periksi. Noup!), paitsi nyt reilun 20 vuoden jälkeen. Ajattelin, että kärvistely saa luvan loppua nyt. Pientä muistinvirkistystä piti harrastaa ja yrittää malttaa lukea ohjeita, mutta niin vain mieskin innostui lapsuutensa pelistä. Lisää peli-iltoja luvassa (ja uusia pelejä, jos se minusta on yhtään kiinni.)!