”Hehkuttaminen sallittu”

..lupasi Herkku. Tässä kun näitä ulkoasuväkertelyjä olen harjoitellut jo muutaman päivän ja tapellut saman verran jonkun pikkujutun kanssa, oli pakko ottaa ja kysyä viisaammalta. Herkku sitten selvitti juurtajaksain ja esimerkillä näyttäen, niin olisihan se ollut jo kumma, jos ei olisi auennut. Aikani kun kokeilin ja vekslailin, niin onnistuihan se ongelman ratkaisu. Sisustuksen vaihtoa voinee nyt harkita vähän useammin, jahka tässä nykyiseen kyllästyy. Hitsinvitsi, mitä hihkumista, kun onnistuin! Jääräpää kun olen, niin en vaan aikaisemmin kysynyt suoraan apua, kun ajattelin, että yritetään nyt ensin itse. Ehdin hätäpäissäni ottaa netistä sellasen ilmaisen kuvankäsittelyohjelmankin, mutta sen kanssa menee toinen tovi, että sen saloihin pääsen sisälle.

Kouluaikoina jo opin sen, että www-sivujen koodeja voi katsella napsauttamalla Näytä – Sivun lähdekoodi, mutta eihän siitä ole ollut mitään iloa, kun en niistä koodeista mitään ole ymmärtänyt. Nyt jo jonkun verran, tai ainakin sen, että vaihtamalla koodeja tapahtuu muutoksia. On se kyllä jännää väkertämistä. Kokeilemalla sitä näköjään oppii ja aika usein kantapään kautta, mutta kepillä sitä jäätäkin kokeillaan. Joskus se kantaa, toisinaan taas ei.

Blackout
Taannoisella Jyväskylän matkalla tuli radiosta jotain, missä puhuttiin Japanin pääkaupungista. Me sitten miehen kanssa miettimään, mikä on Kiinan pääkaupunki. Molemmille tuli ihan tenkkapoo siinä kohtaa. Onhan sen vielä joskus tiennyt ja muistanut, mutta siinä vaiheessa piti pinnistää, mutta ei. Nyt sitten muistaessani käytin nettiä apuna ja koin ainiin!-elämyksen. *Peking. Tietysti.

Jäätelöä
Eilisellä kauppareissulla oli pari huomionarvoista seikkaa. Yksi pieni vauveli; minkähän ikäinen sellanen on, joka mahtuu just ja just niihin pötköttelykärryihin? Se babysitterin näköinen turvakaukalo, emminä tiedä sen istuimen nimeä. Mutta kuitenkin. Kyseinen vauveli, sukupuolesta ei ole tietoa, eikä sillä ole väliäkään tässä yhteydessä, oli kaikkien aikojen rauhallisin ja hiljaisin taapero, mitä olen koskaan kaupassa nähnyt! Siinä se vaan pötkötteli ja katseli vienosti hymyillen meitä takanaolijoita, liekö nauranut hiljaa mielessään, että mitähän ne nuokin tuossa virnuilee. Mutta kun ei se itkenyt, ei vierastanut (ei kyllä menty tuuppaamaan naamaamme liian lähelle), ei kitissyt yhtään, oli vaan tyytyväisenä kiltisti ja odotti, kun äitinsä (?) teki ostokset. Ei tainnut pikkuinen olla ensikertaa kauppamatkalla. 

Tämä on se toinen. Hyvää. Suosittelen. Ainakin eilen se upposi makeannälkään vähän liiankin hyvin.