Kappas kappas hei, se on jo heinäkuu enkä vieläkään ole saanut
lämpöhalvausta! Muutamana iltapäivänä olen yrittänyt jopa olla,
niinkuin en oliskaan, parvekkeella; lukenut lehtiä ja palautunut
"rankan työpäivän" jälkeen. Kyllähän siinä naama vaihtaa väriä ja
päivän uutisanti tulee tankattua, mutta se kuumuus - se ei vaan ole
minua varten. Kaiken huippuna on naapureiden kullannuput, jotka
kirkuvat ja kiljuvat pihoilla. Ulkomaan elävilläkin kun taitaa
olla vapaa kasvatus, koska sellaset parivuotiaan kokoiset saavat
juoksennella pitkin poikin itekseen ja keskenään, illat pitkät,
huutamassa kuin siat piikissä. Se jos mikä raastaa hermoja! Tai se, kun
joku tykkää popittaa pihallaan autostereoita. Voi tätä rauhan
tyyssijaa, poliisitkaan ei käy, kuin noin kerran päivässä. Saisipa sen
lottovoiton, niin pakkaisin kimpsuni ja kampsuni. Mies jo katselee
asuntoja sillä silmällä, mökkikin käy.
Turisti
(muutaman muun lailla) kirjoitti mielenkiintoisesta aiheesta,
kateudesta, tässä taannoin ja enpä voi kuin ihmetellä samaa. Ei niin,
että minulle oltaisiin kateellisia (ei kai ole mitään syytä kadehtia
lapsetonta, koiratonta, vuokralla asuvaa ja vielä krstalossa, vailla
vakinaista työtä olevaa neljälläkymmenennellä olevaa, joka jaksaa
haaveilla paremmasta huomisesta ja kitistä pikkuasioista), mutta en
osaa olla itsekään kateellinen niille, joilla menee (paljon) paremmin,
kuin itsellä. Ja mikä on se paremmuuden mittari? Aina on niitä, joilla
menee paremmin kuin toisilla, mutta myös niitä, joilla on asiat oikeasti
huonommin, kuin toisilla. Kannattaisi ehkä katsoa peiliin, niin ehkä
sieltä löytyy selitys kumpaankin tilanteeseen. Toki poikkeuksia on;
kaikenmaailman onnenkantamoiset ja muut hannuhanhet. Mutta noin
niinkuin periaatteessa. Jos tykkää vaan räkiä kattoon ja kitata siinä
sivussa kaljaa, niin eipä siinä varmaankaan ehdi tienata ja saamaan
sitä omaisuutta. Mutta jos on pienestä pitäen oppinut (kotona
opetettu), että leipä on tienattava ja jos mahdollista, myös se
juustolärpäke, niin sitten on tehtävä sen eteen jotakin! On nostettava
se peese siitä tietokoneelta ja tehtävä jotain muuta!
Miten sen voin rehellisesti sanoa, kun sanon, että minusta on hienoa, että jotkut NUORET ovat
saaneet sen oman asunnon tai okt:n - tai vakityön, kun itse niistä
vasta haaveilen. Ja se, että ne ovat pelkkää haaveilua, on ihan minun
oma "vika". En ole saanut vakituista työtä, kun haluaisin mieluummin
sen nykyiseltä omalta alalta ja niitähän ei ole osunut kohdalle, kuin
pienissä erissä. Ehkä täytyy syksyllä laajentaa hakuja, jos ja kun
mielin töihin. Ja vailla vakituloja on turha mennä pankkiin, eikä
kotoakaan "saa" 100.000 euroa. Hyvä niin. Jaksan kuitenkin elätellä
toivoa, että ehkä jonain päivänä meilläkin... Riittää, jos eläkepäivinä ehtisi nauttia omasta tuvasta ja omasta luvasta. Se mökkikin kyllä käy...
Nykyinen harjoittelupaikkani on mietityttänyt aikalailla...viimeksi
tänään. Miten erilaisia ihmiskohtaloita voi edes olla! Kaikilla ei
todellakaan mene käsikirjoitus parhaalla mahdollisella tavalla,
vaikkakin suurella osalla sen pieleen menneen kässärin on tehnyt
asianosainen itse. Taustalla voi olla myös hurlumhei-vanhemmat, mutta
aika usein taustalla on myös viina ja huumeet. Kaiken pahan alku ja
juuri, joiden jälkimainingeissa sitten sattuu ja tapahtuu, jos niikseen
käy.
Mietin sitäkin, että jos olisinkin valinnut aikoinaan ihan eri alan,
suhtautuisinko yhtä avarakatseisesti (tietyin rajoin) kaidalta tieltä
pöpelikköön joutuneisiin, vai olisiko minustakin tullut vanhemmiten
kyyninen virkatantta, jota ahistaa lähteä töihin aamuisin. Tai entä jos
vielä voisin valita toisin, niin kannattaisiko vielä opiskella
erilaista uutta. Ehkä ne aatokset kuitenkin meni vähän
lämpöennätyksenkin piikkiin, mutta mielessä on käynyt myös
vapaaehtoistyö, jossa voisi työskennellä kautta rantain näiden "päähän
potkittujen" kanssa. Omassa lähipiirissä kun ei ole mitään
tavallisuudesta poikkeavaa mihinkään suuntaan, niin mielenkiinto on
kasvanut kaikkeen tässä pikkuhiljaa vuosien ajan, nyt se vaan
alkaa tuottaa satoa.
tiistai, 5. heinäkuu 2005
Kommentit