Tänä aamuna vettä vaihtaessa tuumasin, että kyllä kannatti ostaa se onnenbambu tähänkin huusholliin, kun heti alkoi tapahtua myös niitä hyviä asioita. Lähinnä nyt ajatuksissa se torstain jättipotti työrintamalta. Ilman mokomaa versoa olisin varmaankin yhtä hakupäällä, kuin vielä alkuviikosta. Ne on niin pienestä nämä asiat kiinni.

Olen alkanut vierottaa itseäni BB:n katselusta, jotta työaamuista ei tulisi täyttä tuskaa. Koitan pysyä ajantasalla lukemalla jatkossakin Rapoja Kriisipuurosta. Eilen illalla ei ollut puhettakaan, että olisin jaksanut valvoa, ei kiinnosta näköjään tarpeeksi tämän vuoden reality. Viime vuonna sentään nauhoitin jaksot, kun ei voinut ilmankaan olla. Nyt ei tee tiukkaakaan.

Väkersin tämän päivän taas decojen kanssa. Materiaalit oli aika vähissä, mutta se taas antoi hyvän syyn päivittää ostoslistaa Tiimariin. Vanhoja lehtiä kun kävin läpi sillä silmällä, huomasin myös jutun, jossa mainittiin, että vaihdevuosien ensioireet voi tulla myös reilusti alle 40-vuotiaana. Hikoilut, ärripurrit, alakulot - kaikki mahdolliset. Auts! Sitäkö tämä kaikki on? Tokihan nuo oireet sopii moneen muuhunkin, mutta tämä syksy on ollut kyllä ensimmäinen, kun olen saanut olla hiksa päässä ja paita märkänä mennen tullen palatessa! Välillä ei tarvitse, kuin olla, niin jo käy aallot ylitse, että humpsahdus vain!

Vai johtuuko tämä kaikki vaan siitä, että koska olen syntynyt kylmillä seuduilla ja tottunut olemaan talviteloilla jo syys-lokakuussa? Täytyykö näihin lämpimiin syksyihin vaan tottua täällä etelässä ja yrittää olla ja elää sään mukaan? Eihän tämä kotiutuminen vaadikaan pelkkää henkistä asennoitumista. Mikä oivallus, keskellä kaunista syysiltaa. Huh.