Tänään oli hyvä päivä ottaa itseä niskasta kiinni ja ottaa uusi askel työnhakukuvioissa. Tuli taaperrettua sen verran kaupungilla ja vielä kotimatkan tein pidemmän kaavan mukaan, että nyt se tuntuu jaloissa. On jäänyt ulkoilut aika minimiin, niin kyllähän se kostautuu. Ja sehän sopii; aamulla huomasin lisää harmaita hiuksia ja nyt on lonkat kipeänä. Passeli yhtälö. Vaikka olo onkin aika raihnainen, niin nyt taas täpinöi.

Kävin työvoimatoimistossa vähän etuajassa, mutta en jaksanut enää odotella yhtään enempää. Se nyt ei ole uutta, että en sieltä työpaikka taskussa pois nytkään lähtenyt, mutta sentään jotain. Kovasti se virkailija taas ehdotti kaikenlaista ja kaikkea muuta. Palkallista työtä minä haen, enkä mitään "suojatyöpaikkaa". Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta kun oma tilanne on, mikä on, ja niitä työelämävalmennuksia sun muita työharjoitteluita olen tehnyt tähän ikään mennessä jo ihan tarpeeksi. Ilmaisen työvoiman käyttö on loppu minun osalta! Menen maaliskuussa uudelleen ihan ajan kanssa ja sitten taas katsellaan, mikä on tilanne. 

Toivottavasti tässä ehtii tapahtua ihmeitä, koskapa kävin vielä parissa vuokrausfirmassa, joista toisessa olen ollut hakijana jo jonkun aikaa. Nyt homma eteni siihen pisteeseen, että otan vastaan muunkin, kuin oman alan töitä ihan vaikka heti. Jotenkin jäi tosi positiivinen kuva siitä käynnistä ja ”haastattelusta”, että on se viheliäistä, jos ei tuostakaan sitten kuitenkaan mitään irtoa. Toivoa ainakin annettiin ja sitähän tässä toiseksi tarvitsen. Ensisijaisesti töitä.

***

Piilomajan emäntä on vuorostaan inspiroinut ja avannut minunkin vanhoja muistoja lapsuudesta (taas) hienoilla töillä, mitä on sivuillaan ja nyt hän niistä vielä hurahti. Joskus ekaluokan tienoilla minulla oli tapana leikellä huonekalulehdistä ym. huonekaluja ja tehdä niistä lattialle erinäköisiä ”huoneita”. Keittiöitä, olohuoneita, makuuhuoneita. Ehkä se sisustamisinto(ilu) on jo sieltä lähtöisin ja jossain vaiheessa kuvittelinkin haluavani lavastajaksi. Tosin kun otin koulutuksesta selvää, niin pelkällä leikkaa, asettele, liimaa -tekniikalla ei niihin opintoihin päässyt. Tähän liittyen olen ajatellut, että sen nukkekotiharrastuksen voisi jopa aloittaa uudelleen, jos vain tätä aikaa on. Odotellessa sitä omaa kotia.

Mutta omaksi ilokseni olen aina tehnyt sellaisia "leiketauluja". Ei yhtään niin hienoja kollaasitöitä, kuin Piilomajassa on nähty, mutta ..tekijänsä näköisiä. Minusta on mukava laavata lehtiä ja katsoa niitä sillä silmällä ja leikellä kaikki mielenkiintoinen ja kierrätykseen sopiva. Aina niille joku käyttö löytyy, kuville ja teksteille, osuville otsikoille. Nyt olen sitten muutaman päivän taas askarrellut ja saanut ajan kulumaan myös siinä väkertelyssä. Tulipa korkattua myös vesivärit.

***

Päivän teemaan kuuluen toivotan kaikille lukijoille hyvää ystävänpäivää. Toivon sitä kyllä ihan muillekin päiville. Olin sen verran ilkimys tänä vuonna, että yhtään korttia en lähettänyt, enkä ole tekstiviesteihin vastannut. Vielä. Taitavat kuitenkin asianosaiset tietää, mistä päin tuulee, joten nou hätä. Ja ihan hyvä päivä tästä tuli, vaikka en ressannut vielä niiden korttienkin kanssa. Tämän voisi ottaa tavaksi.