Jopa oli eilen vähän orpo olo, kun ei tänne päässyt höpisemään, vaikka päässä pyöri vaikka mitä. Nyt, hyvin nukutun yön jälkeen, katsotaan, mitä jäi jäljelle. Mielessä kävi myös se, että pitäisikö ottaa uusi blogipohja, mutta samaan hengenvetoon totesin, että ei. Pärjään kyllä toistaiseksi ilman ja jotenkin luotin, että kyllä Tuomas korjaa ja hoitaa asiat kuntoon. Niinkuin oli tehnytkin, kiitos vaan kovasti! Tilastot tosin ovat ainakin täällä jämähtäneet 16. päivälle. Onkohan muilla?

Eilen tuli viime viikolla tilaamani levyt, mm. Didon No angel. Mainitsemisen arvoiseksi asian tehnee se, että ostan tosi harvoin ulkomaalaista musiikkia. Tykkään enemmän kotimaisesta, on se sitten rokkia, poppia, punkia tai iskelmää. Klassinen taitaa olla aika paljolti ulkolaista.

Yksittäisiä ulkomaan ihmeitä aina välillä kuulen radiosta, mutta jos en saa esittäjästä tai kappaleen nimestä kiinni, on turha toivo metsästää toista kuuntelukertaa tai tutustua paremmin ko. esittäjään, ellei sitten käy niin hyvin, että kuulen saman kappaleen toistamiseen. Joskus onnistuu.

Edelleenkin on radiotoimittajia, jotka pilaavat soittokappaleen lopun hölisemällä omiaan, harvemmin tosin kertomalla, kuka ja mikä esitti ja mitä. Raivostuttavaa! Sitä se oli varsinkin vielä 80-luvulla, kun Nuorten sävistä ja Rockradiota kuuntelin sormi valmiina pause-nappulalla katkaisemaan äänitys.

Itke vaan, jos helpottaa
Tuosta Didosta ja edellisestä merkinnästä sekä Matosen kommentista tuli mieleen.. Aikojen alussa, ennenkuin miehen kanssa muutimme saman katon alle, näimme enimmäkseen viikonloppuisin. Sitä odotti loppuviikkoa, että näkisi toisen ja sitten sunnuntai kun koitti, niin itkuksihan se minulla meni jo hyvissä ajoin. Kun vain ajattelikin, että kohta se lähtee, niin itketti ja tuli paha mieli.

Silloin tuli sunnuntaisin teeveestä Roswell, jossa soi Didon Here with me. Miehen lähtöhetket ajoittuivat aika monesti sen laulun aikoihin ja vielä nykyäänkin se laulu tuo mieleen ne sunnuntait. Enää ei tosin pillitytä niin paljon.

Toiset käyttää moottorikelkkaa, toiset kettua
Eilen illalla vaihdettiin, tai äiti vaihtoi heidän koneeseen FireFoxin, kun vähän Skypen kautta kehua retostelin ja IE:a mollasin. Olin suunnitellut, että jos viimistään huhtikuussa päästäisiin käymään kotikotona, niin silloin laittaisin heillekin tuon FF:n. Vaan äitipä oli rohkealla päällä ja päätti kokeilla, onnistuuko. Ja kyllähän se onnistui! Eikä ainakaan vielä ole kuulunut, että mikään ongelma olisi tullut vastaan. Kunhan muistavat, etteivät käytä sitä sinistä eetä enää.

Aika suuri enemmistö tulee näillekin sivuille FF:lla, osa IE:lla ja loput sitten muilla. On Operaa ja Safaria, joka on minulle ihan outo. Mutta vielä oudompi oli Lynx. Eikös se ole moottorikelkka? On, mutta googletuksen jälkeen selveni vähän enemmän.

Iltapuhteita, jos posti suo
Tänään on luvassa digiboksin ihmettelyä ja asentelua, jos se tulee, niinkuin pitäisi tulla. Jänskättää. Voipi olla piuhat ja skartit vähän aikaa sekaisin, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää. Enhän tarvitse sitä kuin vasta maaliskuussa, joten aikaa on opetella.