Ulkona sataa vettä!! Oli ihana herätä sateen ropinaan hyvin nukutun yön jälkeen. Tapahtumarikas yö, jossa myös Jonne Aaron
kirjaili reissukirjaani nimmarin, vaikka tarkoitus oli kerätä hältäkin
jotain muuta tekstiä. Noh.. Hassua sinänsä, että koko nekatiivinenjonne
haahuili, mutta olipa vaihtelua arkisiin tapahtumakuviin. Painajaisia
en ole eläissäni nähnyt, mutta eipä niin ole väliksikään. En edes sen Kaunan katsomisen jälkeen, mitä nyt vaatehuonekin piti tarkistaa ennen untenmaille menoa.
Ajattelin tänään käyttää hyödyksi nämä muutamat tunnit, ennen koulun
alkua, mutta koska sataa vettä, niin tartuin tähän toiseen
vaihtoehtoon. Täytyy välillä purkaa päänuppiakin, siivota ehtii
myöhemminkin. Kökköset ikkunatkaan ei just nyt haittaa, kun on niin
harmaa ilmakin, ettei edes näe, että ne on tavallista likaisemmat.
On taas muutaman kerran pitänyt purra hammasta, etten menis ulos huutamaan turpa kiinni kakarat!
Mikä kumma niillä on kirkua ja kiljua, niinkuin sika piikissä. Eivätkö
ne osaa leikkiä siivosti, enkä nyt tarkota, että pitäisi hiiren hiljaa
olla -se on taas toinen ääripää. Mutta joillain lapsilla on kumma tapa
riehua ja rääkyä, kunnolla ei osata olla ulkona eikä missään. Hyvin on
opetettu...
Ei sillä, että olisin ollut minäkään mikään ihannelapsi tai -nuori.
Mutta vahingoista oppii ja kun on kielletty, olen totellut. Muistan
eräänki kerran, reilusti alle kouluiän, kun keinuin kerrostalopihan
keinussa ja lauloin Ystävä sä lapsien.
Ehkä vähän liian lujaa, koska naapurin täti tuli sanomaan, että voisit
pitää vähän pienempää ääntä. Olin vasta sen laulun oppinut (tai ehkä
ensimmäisen säkeistön, koska en vieläkään osaa sitä alkua pitemmälle)
ja silloin jo tykkäsin vähän sellasista mollivoittosista lauluista.
Pihan muitten lasten kans me kyllä leikittiin konkkaa ja kymmentä
tikkua ja piilosta ja väriä ja hypittiin vistiä ja hyppyskällä ja mitä
kaikkea, rakennettiin lumilinnoja. Ei me kiljuttu ja rääytty, kuin
pienet siat. Nykyajan lapset on kyllä muutenki niin erilaisia, että kai
se siitä johtuu. Tai paremminki nykyajan vanhemmista. Just niin.
perjantai, 15. huhtikuu 2005
Kommentit