Päiväunien piti piristää, mutta nyt on olo kaikkea muuta eikä oikeille unille "voi" laittaa vielä muutamaan tuntiin. Pitää jaksaa tosin katsoa BB, jotta näkee tuoreeltaan, kumpi ärsytyksistä nyt lentää talosta. Sen vähän perusteella, mitä olen nyt ohjelmaa seurannut, olen siinä luulossa, että Jenni on ainut, joka ei kummemmin ärsytä ja voisi muutenkin olla tämän vuoden suosikkini. Joku, joka katsoo ohjelmaa 24/7 voi ja saa olla eri mieltä, mutta minusta se tyttö on hyvä ja saisi vaikka voittaa koko potin.

Sunnuntain ensimmäisinä tunteina käytin yhden bonuksen ja tilasin kolme levyä. Mies on vinkannut Lauri Tähkää ja itse havahduin, että Zen Cafelta on tullut uusi. Niitä nyt ootellen. Kirjakerhosta peruin vauhdilla kuukaudenkirjat, mutta Anna-Leena Härkösen uusimman soisin saapuvan mahdollisimman pian. Jotta syksy olisi lähellä täydellistä, olen päättänyt huomenna mennä viimeinkin sinne täkki ja tyyny kauppaan. Kyä ny jänskättää!

Eilen satuin kuulemaan teeveestä pätkän jotain "Anna pois itkuista puolet..." ja nyt se on soinut hereillä ollessani melkein koko ajan päässä. Välillä se muuntuu siksi hevisooloksi, jota yläasteella jo pojat veti intopiukkana; nan nan naa jne. Pitääkö tässä vielä syksyn päälle hommata Juha Tapionkin levy? Hmy.

Tämän päivän muuta häppeninkiä on ollut Neloselta toisen osan katsominen dokumentista Lennosta 93. Kylläpä sai taas vuodattaa kyyneleitä. Harmi, että eka jakso pääsi ohi. Myöhemmin katsottiin elokuva Flight 93 ja eikun taas kyyneleitä; se se varmaan väsyttikin minut ja kaaduin päikkäreille.

Itkeminen väsyttää aina. Onneksi näin vanhempana siitä ei enää nouse kuume.