Suunnittelin eilen, että menisin tänään kaupungille etsimään niitä talvikenkiä (sikäli mikäli niitä tulen edes tarvitsemaan näillä vesikeleillä) ja kävisin Tiimarissa ja ruokakaupassa, mutta kuinka ollakaan; päivän lehdestä luin, että tänään onkin sellanen päivä, että voi olla villasukat jalassa vaikka koko päivän! Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että se passaa. Onhan se päivä vielä huomennakin ja jos aamusta lähtisin liikkeelle, ei se lauantain ruuhka pääse ahistamaankaan niin paljon. Ja äkkiähän se maanantai taas tulee.

Tänään on myös kuulemma Varasta jotain -päivä. On kai siinä jokin pointti, mutta sitä en aio totella enkä suosittele. En ole kyllä koskaan ikinä mistään enkä keneltäkään mitään varastanut, että ei nyt niin omakohtaista kokemusta seuraamuksista ole. Jotenkin vaan mutu-tuntuma, kotikasvatus ja maalaisjärki ovat toimineet. Ja jos totta puhun ja kirjoitan, niin olen ollut jo nuorempanakin sen verran arkajalka, ettei olisi tullut mieleenikään varastaa kaupasta. En olisi uskaltanut ja hyvä niin. Arkalaisena on jäänyt monet pahat teot tekemättä.

Joulukuun 3. päivän suunnitelmat taitavat mennä myös uusiksi. Miestä kysyttiin eilen muuttoavuksi ja tällä haavaa näyttää siltä, että minunkin pitäisi lähteä mukaan. Ei kyllä yhtään niin innosta, koska kyseessä on appiukko vaimoineen ja matkaa on toistasataa kilometriä ja tiedossa on, että siellä lähempänäkin olisi muuttoapua, jos sitä vaan kysyisivät ja järjestelisivät. Minun pitäisi taas tätä asennerengastani kääntää siihen suuntaan, ettei niin paljon ottaisi päähän. Mies yritti houkutella, että jos mentäisiin silloin lauantaina, ei tarvitsisi mennä jouluntienoilla eikä muutenkaan taas vähään aikaan. Lupasin sulatella ajatusta. Vielä ei kyllä tunnu siltä, että lähtisin ilomielin. Harmittavasti se teatteririento ei osunut tuolle muuttopäivälle, se olisi ollut ainakin pätevä syy pysyä poissa.