Suunnittelin
eilen, että menisin tänään kaupungille etsimään niitä talvikenkiä
(sikäli mikäli niitä tulen edes tarvitsemaan näillä vesikeleillä) ja
kävisin Tiimarissa ja ruokakaupassa, mutta kuinka ollakaan; päivän
lehdestä luin, että tänään onkin sellanen päivä,
että voi olla villasukat jalassa vaikka koko päivän! Hetken mietittyäni
tulin siihen tulokseen, että se passaa. Onhan se päivä vielä
huomennakin ja jos aamusta lähtisin liikkeelle, ei se lauantain ruuhka
pääse ahistamaankaan niin paljon. Ja äkkiähän se maanantai taas tulee.
Tänään on myös kuulemma Varasta jotain
-päivä. On kai siinä jokin pointti, mutta sitä en aio totella enkä
suosittele. En ole kyllä koskaan ikinä mistään enkä keneltäkään mitään
varastanut, että ei nyt niin omakohtaista kokemusta seuraamuksista ole.
Jotenkin vaan mutu-tuntuma, kotikasvatus ja maalaisjärki ovat
toimineet. Ja jos totta puhun ja kirjoitan, niin olen ollut jo
nuorempanakin sen verran arkajalka,
ettei olisi tullut mieleenikään varastaa kaupasta. En olisi uskaltanut
ja hyvä niin. Arkalaisena on jäänyt monet pahat teot tekemättä.
Joulukuun 3. päivän
suunnitelmat taitavat mennä myös uusiksi. Miestä kysyttiin eilen
muuttoavuksi ja tällä haavaa näyttää siltä, että minunkin pitäisi
lähteä mukaan. Ei kyllä yhtään niin innosta, koska kyseessä on appiukko
vaimoineen ja matkaa on toistasataa kilometriä ja tiedossa on, että
siellä lähempänäkin olisi muuttoapua, jos sitä vaan kysyisivät ja
järjestelisivät. Minun pitäisi taas tätä asennerengastani kääntää
siihen suuntaan, ettei niin paljon
ottaisi päähän. Mies yritti houkutella, että jos mentäisiin silloin
lauantaina, ei tarvitsisi mennä jouluntienoilla eikä muutenkaan taas
vähään aikaan. Lupasin sulatella ajatusta. Vielä ei kyllä tunnu siltä,
että lähtisin ilomielin. Harmittavasti se teatteririento ei osunut
tuolle muuttopäivälle, se olisi ollut ainakin pätevä syy pysyä poissa.
perjantai, 25. marraskuu 2005
Kommentit