Mikä kumma tyllykkä nykyteineillä ja miksei vähän vanhemmillakin naisilla on tuossa kaulan ympärillä? Niitä on katukuvassa melkein joka toisella vastaan- ja päinkävelijällä. Toisaalta se näyttää kaulahuivilta, mutta miksi se on niin paksu ja lyhyt ja näyttää useimpien neitojen päällä vallan ahdistavalta. Tai ainakin minua ahdistaa niiden näkeminen. Naurettavinta minusta on se, että se kaula on suojattu ja topattu niin vallan perusteellisesti, mutta sitten takki on 2 numeroa liian pientä kokoa, että napa ja valssitanko pursuaa yli.Samassa suhteessa tottakai täytyy näyttää koko kansalle, minkä väriset alushousut on tälle päivää valittuna. Nekin kun vielä nykyisin on mallia "ylijäämäkankaasta tehdyt". Se enin osahan on jo käytetty minunlaisille. Ehkä en enää ihmettele, miksi en saa sitä joka vuotista flunssaa, joka näyttää ja kuulostaa vellovan taas pitkin Suomea.

Kiukuttaa myös se, että minkä takia suurin osa kanssamatkaajista, jotka odottavat linjabiiliä tulevaksi, täytyy laittaa tupakaksi samalla sekunnilla, kun siihen pysäkille tulevat. Harvat menevät kauemmaksi, vaan jäävät siihen katoksen alle pahimmassa tapauksessa, että varmaan se katku jää vellomaan siihen ympärille. Ja sittenhän alkaa se ihme räkiminen! Joku kerta vielä nauran, kun se limppi osuu omaan jalkaan. Toinen tapa, mikä pistää silmään ja korvaan on se kännykkään puhuminen tai ylipäänsä näpertäminen. Eihän sitä nyt vaan voi olla siinä pysäkillä ja odottaa -ja tehdä havaintoja ja purra hammasta. Kerran satuin samaan aikaan pysäkille, minne tuli joukko ulkomaalaisia nuoria ja toinen kopla ihan vaan paikallisia. Vaikea arvata, kumpiko seurue vaan puheli iloisesti keskenään ja kumpiko pisti heti tupakaksi ja "keskustelussa" vilisi vitut ja saatanat. Kävin taas kiukkusta yksinpuhelua mielessäni ja kiitin julkisia, kun noutaja tuli ajoissa pysäkille ja pääsin alta pois.

Ei nuo em. tavat rajoitu pelkästään pysäkeille, vaan näkeehän niitä ylipäänsä tuolla liikkuessa ja kahviloissa ym. Kyllä minä yritän ymmärtää, mutta joskus se ylittää kiukkukynnykseni. En vaan voi sille mitään. Aivan sama, jos joku nauraa käkättää tai imettää lastaan; siitä vain, sehän on ihan normaalia, mutta ans olla, kun joku istuu yksinään pöytään, niin sen voi jo arvata, mitä se seuraavaksi tekee. Ottaa laukusta/taskusta/käytä mielikuvitusta kännykän ja/tai tupakan taikka paikasta riippuen -tekovehkeet. Joku joskus sanoi osuvasti, että samassa tilanteessa meidän tupakoimattomienko pitäisi napsia diapameja, siinä vaan kahvia/seuralaista odotellessa. Että miksi vaan ei voi olla, minkä takia täytyy keksiä jotakin tekemistä. Mitähän ne muut tupakoimattomat ovat näpertäneet silloin, kun ei vielä ollut kännyköitä?