Mikä
kumma tyllykkä nykyteineillä ja miksei vähän vanhemmillakin naisilla on
tuossa kaulan ympärillä? Niitä on katukuvassa melkein joka toisella
vastaan- ja päinkävelijällä. Toisaalta se näyttää kaulahuivilta, mutta
miksi se on niin paksu ja lyhyt ja näyttää useimpien neitojen päällä
vallan ahdistavalta. Tai ainakin minua ahdistaa niiden näkeminen.
Naurettavinta minusta on se, että se kaula on suojattu ja topattu niin
vallan perusteellisesti, mutta sitten takki on 2 numeroa liian pientä
kokoa, että napa ja valssitanko pursuaa yli.Samassa suhteessa tottakai
täytyy näyttää koko kansalle, minkä väriset alushousut on tälle päivää
valittuna. Nekin kun vielä nykyisin on mallia "ylijäämäkankaasta
tehdyt". Se enin osahan on jo käytetty minunlaisille. Ehkä en enää
ihmettele, miksi en saa sitä joka vuotista flunssaa, joka näyttää ja
kuulostaa vellovan taas pitkin Suomea.
Kiukuttaa myös se, että minkä takia suurin osa kanssamatkaajista, jotka
odottavat linjabiiliä tulevaksi, täytyy laittaa tupakaksi samalla
sekunnilla, kun siihen pysäkille tulevat. Harvat
menevät kauemmaksi, vaan jäävät siihen katoksen alle pahimmassa
tapauksessa, että varmaan se katku jää vellomaan siihen ympärille. Ja
sittenhän alkaa se ihme räkiminen! Joku kerta vielä nauran, kun se
limppi osuu omaan jalkaan. Toinen tapa, mikä pistää silmään ja korvaan
on se kännykkään puhuminen tai ylipäänsä näpertäminen. Eihän sitä nyt
vaan voi olla siinä pysäkillä
ja odottaa -ja tehdä havaintoja ja purra hammasta. Kerran satuin samaan
aikaan pysäkille, minne tuli joukko ulkomaalaisia nuoria ja toinen
kopla ihan vaan paikallisia. Vaikea arvata, kumpiko seurue vaan puheli
iloisesti keskenään ja kumpiko pisti heti tupakaksi ja "keskustelussa"
vilisi vitut ja saatanat. Kävin taas kiukkusta yksinpuhelua mielessäni
ja kiitin julkisia, kun noutaja tuli ajoissa pysäkille ja pääsin alta
pois.
Ei nuo em. tavat rajoitu pelkästään pysäkeille, vaan näkeehän niitä
ylipäänsä tuolla liikkuessa ja kahviloissa ym. Kyllä minä yritän
ymmärtää, mutta joskus se ylittää kiukkukynnykseni. En vaan voi sille
mitään. Aivan sama, jos joku nauraa käkättää tai imettää lastaan; siitä
vain, sehän on ihan normaalia, mutta ans olla, kun joku istuu yksinään
pöytään, niin sen voi jo arvata, mitä se seuraavaksi tekee. Ottaa
laukusta/taskusta/käytä mielikuvitusta kännykän ja/tai tupakan taikka
paikasta riippuen -tekovehkeet. Joku joskus sanoi osuvasti, että
samassa tilanteessa meidän tupakoimattomienko pitäisi napsia diapameja,
siinä vaan kahvia/seuralaista odotellessa. Että miksi vaan ei voi olla,
minkä takia täytyy keksiä jotakin tekemistä. Mitähän ne muut
tupakoimattomat ovat näpertäneet silloin, kun ei vielä ollut kännyköitä?
tiistai, 8. helmikuu 2005
Kommentit