Hyvähän se, että huoltoyhtiö ilmoittaa hyvissä ajoin, milloin ovat tulossa ja kauanko käynti noin suunnilleen kestää. Ainut vaan, että se tuloaika ei pidä näköjään ollenkaan paikkansa. Liekö ovat kierrokselle edes lähteneet, vaikka klo 8 piti startata. Eikä näitä asuntoja nyt niin montaa ole, etteikö niitä ajallaan olisi käyty, jos olisi työt aloitettu, kuten on ilmoitettu. No, ei ole uutta tässä talossa.

Ottaa vaan päähän, kun pitää nyt turhaa päivystää kotona, kun tämänkin aamupäivän olisi voinut kuluttaa jossain muualla. Kaikillahan se maanantai on huono viikon aloitus, mutta oliko pakko valita viidestä päivästä just maanantai? Ei tietenkään ole pakko olla kotona, mutta en halua, että ne äijät lampsii täällä kyttäämällä joka nurkan ja seinän ja pöytäpinnat. Joku yksityisyys ennen kaikkea.

Ärsyttää muutenkin sellaset, jotka eivät tule tai ole paikanpäällä, jos jotain on sovittu. Oma tapani on yleensä olla vähän etuajassa ( ei tee tiukkaakaan odottaa esimerkiksi hammaslääkärin odotushuoneessa, mutta lehtiä en pysty lukemaan), mutta jos on sovittu joku aika vaikkapa kavereiden kanssa, se yleensä pitää. Jos ei pidä, siitä ilmoitellaan puolin ja toisin.

Aikoinaan yhdellä kaverillani oli tapana sopia joku aika, mutta hän tuli aina ½ - tunti aikaisemmin. Vähänkö se otti joskus päähän, kunnes opin hänen tavoilleen ja osasin odottaa summerin soittoa paljon aikaisemmin. En ollut esimerkiksi kaupassa tai suihkussa, kun aikaahan on.

Toisen kaverin kanssa taas olimme toistemme oven takana melkein sillä minuutilla, kuten oli sovittu. Siitä tuli pikkuhiljaa pieni vitsi. Meillä oli välimatkaa muutama kymmenen kilometriä, niin jo senkin takia oli parempi sopia joku aika.

On myös ollut kaveripiirissä niitä, jotka eivät osaa ilmoittaa, jos tulee joku este, eikä pääsekään sovittuna aikana. Sekös saa veekäyrän pingottamaan! Kerran laitoinkin viestiä asiasta, kun olin ensin odottanut muutaman tunnin. Turha kai mainita, että siihen viestiin ei tullut myöskään vastausta ja kummasti se neiti alkoi myöhemmin vältellä. Mitä lie pelkäsi. Otti kai nokkiinsa, kun napisin hänen käytöksestään. Pikkuhiljaa välit kyseiseen ihmiseen katkesivat kokonaan. No, se taas ei ollut minun ongelma, vaan paremminkin helpotus.

En vaan katso läpi sormien, että annetaan odotuttaa kuin mitäkin prinsessaa, eikä edes jakseta vaivautua ilmoittamaan (tekstiviestit olivat jo silloin hyvässä käytössä), ettei nyt pääsekään. Ihan niin kuin ei olisi ollut muuta tekemistä, kuin "odottaa" sitäkin neitiä saapuvan. Silloin oli kyse sovituista koulujutuista ja nehän otin lähes poikkeuksetta aika vakavasti. Minä olen toisinaan aika nipo, mikä ei varmaan ole uutinen.

Onneksi ne opiskeluajat ovat takanapäin ja siinä samalla ryhmätyöt. Ne on yhtä helvettiä, jos oikein huono tuuri käy. Sitä taas harva opettaja myöntää.