Kävästiin
aamulla torilla ihmettelemässä. Ajatus oli ostaa auringonkukkia,
mutta mukaan lähtikin mansikoita, herneitä ja sipulia. Ja hyvä mieli.
Herneistä (niistä tori-versioista) en ole koskaan perustanut, mutta
mies niitä saattaa näköjään popsia vaikka millä mitalla. Jonkun
palkon/palvon kohdalla sanoi, että "matoja", enkä uskonut. Piti sitten
kurkata itse, enkä minä mitään nähnyt. Paitsi mustia pieniä pilkkuja.
Kääntelin ja vääntelin ja väitin, että siellä mitään matoja ole -
kunnes herneen alta piilosta pilkisti iljettävä pieni tuhatjalka. Taisipa kuolla pelkästä kiljahduksestani. Puistattaa mokomat luikerot. Kastemadot siedän, siinä menee raja.
Tänä viikonloppuna aioin kovasti käydä koulujuttujen kimppuun, mutta
mitä vielä... Mies lähti tuunaamaan autoa (pakkeloimaan pakua) ja minä
laitoin tiskit likoon, josko saisin ne edes alta pois. Työharjoittelu
loppuu muutaman viikon päästä ja syksyllä jatkuu kurssi, loppuakseen melkein heti,
enkä ole saanut tehtyä sen eteen vielä yhtään mitään. Ahistaa. Kesä
menee niin huomaamatta töitä tehdessä, ettei ajankulua edes huomaa. Tai
huomaa sen siinä vaiheessa, kun jäljellä on enää niin-ja-niin-vähän
viikkoja. Surettaa jo nyt, että joudun lähtemään harjoittelupaikastani
pois, koska se on just sellasta työtä, mitä voisin kuvitella tekeväni myös
palkan eteen. Vaan eipä se onnistu; hyvä, kun nykyiset vakinaiset
saavat pitää paikkansa. Tykännyt olen olla ja sehän se kai tärkeintä on?
Eilen päätin, että syksyllä viimeistään, jos en löydä töitä tämän kummemmin, niin menen myös vuokrausfirman kirjoille.
Onhan niitä vähän joka lähtöön tässäkin kaupungissa. Ei kai se ota, jos
ei annakaan ja miehellä on siitä myös hyviä kokemuksia muutaman vuoden
takaa. Tähän saakka vain olen jänistänyt ja vedonnut siihen, etten
tunne kaupunkia tarpeeksi. Kulkuongelmatkin ehkä ratkeaa osittain
sillä, että nyt on toinen auto käytössä (edellyttäen niiden molempien
toimivan). Enää tarvitaan vaan sitä uskallusta ja parkkipaikkoja.
lauantai, 23. heinäkuu 2005
Kommentit