Meinasin kommentoida Marleenalle päivän merkintäänsä,
mutta tulinkin tänne omalle tontille, koska se asia lähti vähän
käsistä. Kommentointi on kivaa, ainakin joskus, mutta jos se leviää,
kuin Sievin mummon ahteri, niin sitten on ehkä parempi melskata omassa
blogissa.
Olen jo muutaman kuukauden mielessäni mutissut, että miten tästä
kirjoittaisin, vai kirjoitanko ollenkaan. Pitäisikö olla välittämättä
ja antaa toisten olla, niinkuin ovat. Jokainen taaplatkoon tyylillään,
niinhän sen pitäisi mennä. Mutta kun... Ottaa silmille ja korville,
joskus sydämeen ja vatsaan, kun lukee joitakin blogeja ja
kommenttirimpsuja. En linkuta tässä nyt yhtään mihinkään, koska niitä
blogeja on sen verran monta, joihin olen itse törmännyt parin vuoden
ajalta, että tässä menisi koko päivä linkkejä tehdessä.
Se ilmapiiri, mikä joissakin on, on minun mielestä niin huono, että
minulla ainakin tulee niitä lukiessa tukala, sanoinkuvaamaton olo.
Ahistaa suoraan sanoen! Minkä takia täytyy aikuisten (?) ihmisten
nälviä ja piikitellä toisiaan ja vain harvat heistä osaavat lopettaa
ajoissa. Vaikka oikeasti olisi kuinka asiallisia, hyvin kirjoitettuja
blogeja, niin silti joskus aina lipsutaan tuolle ilkeilylinjalle.
Sitähän se ei koskaan tietenkään ole bloginpitäjien mielestä, vaan kaiken pahan alku ja juuri ovat lukijat ja kommentoijat.
Jos joku sanoo poikkipuolisen sanan, siitä pahimmassa tapauksessa
kehkeytyy "sanasota", jossa vedetään kaikki asiat samaan nippuun ja
vedetään omia, ehkä vääriä, johtopäätöksiä ja ymmärretään tahallaan tai
tahattomasti väärin toisen sanomisia. Rivienvälejä on niin helppo
tulkita - eri asia, meneekö ne oikein vai väärin. Joskus niille
hymiöille tai irviöille olisi todella käyttöä.
Jos pitää omaa blogia ja sallii kommentoinnin, niin eiköhän silloin
pitäisi hyväksyä myös vähän negatiivisetkin palautteet ja mielipiteet?
Jos taas joku on eri mieltä jostakin asiasta, kuin kirjoittaja / minä,
niin onko se nyt niin kamalan vakava paikka? Maailmaan mahtuu
mielipiteitä. Sehän on hyvä, jos ja kun syntyy "keskusteluja",
mielipiteiden vaihtoa ja muuta, mutta silloin kun se menee riitelyksi
ja nälvimiseksi (ainakin se "kuulostaa" joskus siltä), niin .. Ei kiva.
Onneksi vastapainoksi ja enemmistönä on kuitenkin hyväntuulen blogeja.
Niitä ja niiden kommentteja on mukava lukea. Joskus saa jopa nauraa.
Vaikka itsellä olisi kuinka huono hetki, niin lukemalla tavallisen
arjen sattumuksia tai muuten vaan hauskaa ja hyvin kirjoitettua
blogimerkintää, ne kaikkoavat ainakin vähäksi aikaa. Vakavaakin tekstiä
toki tykkään lukea, kunhan se ei lipsu väärille raiteille. Joskus on
ihan pakko kommentoida, yleensä hymistelen mielessäni ollessani samaa
mieltä ja vaikka en olisikaan, aina en jaksa sitä tuoda julki. Mitäpä
sillä on loppujen lopuksi merkitystä.
Keitänpä lisää kahvia ja jatkan lukemista. Katsotaan, mikä on tuulen suunta näin keskipäivällä.
perjantai, 18. marraskuu 2005
Kommentit