Meinasin kommentoida Marleenalle päivän merkintäänsä, mutta tulinkin tänne omalle tontille, koska se asia lähti vähän käsistä. Kommentointi on kivaa, ainakin joskus, mutta jos se leviää, kuin Sievin mummon ahteri, niin sitten on ehkä parempi melskata omassa blogissa.

Olen jo muutaman kuukauden mielessäni mutissut, että miten tästä kirjoittaisin, vai kirjoitanko ollenkaan. Pitäisikö olla välittämättä ja antaa toisten olla, niinkuin ovat. Jokainen taaplatkoon tyylillään, niinhän sen pitäisi mennä. Mutta kun... Ottaa silmille ja korville, joskus sydämeen ja vatsaan, kun lukee joitakin blogeja ja kommenttirimpsuja. En linkuta tässä nyt yhtään mihinkään, koska niitä blogeja on sen verran monta, joihin olen itse törmännyt parin vuoden ajalta, että tässä menisi koko päivä linkkejä tehdessä.

Se ilmapiiri, mikä joissakin on, on minun mielestä niin huono, että minulla ainakin tulee niitä lukiessa tukala, sanoinkuvaamaton olo. Ahistaa suoraan sanoen! Minkä takia täytyy aikuisten (?) ihmisten nälviä ja piikitellä toisiaan ja vain harvat heistä osaavat lopettaa ajoissa. Vaikka oikeasti olisi kuinka asiallisia, hyvin kirjoitettuja blogeja, niin silti joskus aina lipsutaan tuolle ilkeilylinjalle. Sitähän se ei koskaan tietenkään ole bloginpitäjien mielestä, vaan kaiken pahan alku ja juuri ovat lukijat ja kommentoijat. Jos joku sanoo poikkipuolisen sanan, siitä pahimmassa tapauksessa kehkeytyy "sanasota", jossa vedetään kaikki asiat samaan nippuun ja vedetään omia, ehkä vääriä, johtopäätöksiä ja ymmärretään tahallaan tai tahattomasti väärin toisen sanomisia. Rivienvälejä on niin helppo tulkita - eri asia, meneekö ne oikein vai väärin. Joskus niille hymiöille tai irviöille olisi todella käyttöä.

Jos pitää omaa blogia ja sallii kommentoinnin, niin eiköhän silloin pitäisi hyväksyä myös vähän negatiivisetkin palautteet ja mielipiteet? Jos taas joku on eri mieltä jostakin asiasta, kuin kirjoittaja / minä, niin onko se nyt niin kamalan vakava paikka? Maailmaan mahtuu mielipiteitä. Sehän on hyvä, jos ja kun syntyy "keskusteluja", mielipiteiden vaihtoa ja muuta, mutta silloin kun se menee riitelyksi ja nälvimiseksi (ainakin se "kuulostaa" joskus siltä), niin .. Ei kiva.

Onneksi vastapainoksi ja enemmistönä on kuitenkin hyväntuulen blogeja. Niitä ja niiden kommentteja on mukava lukea. Joskus saa jopa nauraa. Vaikka itsellä olisi kuinka huono hetki, niin lukemalla tavallisen arjen sattumuksia tai muuten vaan hauskaa ja hyvin kirjoitettua blogimerkintää, ne kaikkoavat ainakin vähäksi aikaa. Vakavaakin tekstiä toki tykkään lukea, kunhan se ei lipsu väärille raiteille. Joskus on ihan pakko kommentoida, yleensä hymistelen mielessäni ollessani samaa mieltä ja vaikka en olisikaan, aina en jaksa sitä tuoda julki. Mitäpä sillä on loppujen lopuksi merkitystä.

Keitänpä lisää kahvia ja jatkan lukemista. Katsotaan, mikä on tuulen suunta näin keskipäivällä.