"Siitä vuosi jo kulunut on ja vielä kanssas mä matkaa teen,
matkaa maailman tuuliapäin, ylöspäin.
Kun siitä vuosi jo kulunut on ja on helpompi olla näin
kun en katso enää alas vaan eteenpäin..."
Vuosi

33704.jpg

Kirjoitin ensimmäisen merkinnän tasan vuosi sitten. Tämä voisi olla viimeinen. Onhan vuosi kulunut ja yksi ympyrä sulkeutunut. Silti on vielä jotain hampaankolossa ja taka-ajatuksissa, että tarvitsen tämän paikan, minne kirjoittaa, mitä mieleen tulee ja vaikka ei tulisikaan.

Joskus juttu luistaa, niinkuin suksi, jos se luistaa. Toisinaan taas ei.

Ensimmäisiä suksiani en muista. Jonkinlaiset ne on kuitenkin olleet, koska muistan kiertäneeni kotitalon pihaa ympäri aika sutjakkaasti. Toiset sukset oli hopeanharmaat Peltoset. Niillä sain ala-asteella 5. palkinnon - ensimmäisen ja viimeisen palkintolusikkani. Meitä palkittiin 6, joten oli hyvät mahdollisuudet vielä silloin.

Kolmannet ja toistaiseksi viimeiset sukseni olivat lilansävyiset Peltoset. Taitavat olla kotikotona varastossa vieläkin odottamassa parempia hiihtokelejä. Tai niitä vanhuudenpäiviä.

Ala-asteella suurimmalla osalla luokkakavereista oli Karhut. Niiden mielestä me, joilla ei Karhuja ollut, olimme jotenkin outoja. Pahimpia olivat ne, joilla oli Järviset.

Onko ihme, että elämä on vienyt aika päinvastaiseen suuntaan, kuin Karhuilla hiihdelleet. Ehkä he olivat oikeassa, että Peltosilla ja Järvisillä ei välttämättä pitkälle suksita.