Meinasin vallan harhaan haahuilla tänään kaupungilla, kun lunta satoi sopivasti vaakatasossa niin, että lumihiutaleet menivät ristiin rastiin ripsien kanssa. Taisi olla perjantai, kun tännekin tuli valkea maa ja heti oli paljon valoisampi piha ja mieli.Viikonloppuna tuntui hetken jo joululta, kun kyntteliköt ja kynttilät paloivat kilpaa ja me söimme piparinmakuisia Dominoja. Jotenkin napsahti siinä vaiheessa, kunnes huokasin helpotuksesta, että vielä on sentään marraskuu! On muuten tulossa ensimmäinen joulu, kun ollaan miehen kanssa vaan kahdestaan koko joulunseutu. Ei minkäänsortin sukulaisvierailuja tänä jouluna. En valita.

Työnhaku edistyi taas viikonloppuna, kun laitoin netin kautta yhden hakemuksen. Tuli vastaan yksi tosi  mielenkiintoinen työ, joka kolahti kerta lukemalta. Se kun tärppäisi, niin voi että! Mutta ei pidä vielä liikaa hehkutella, kun sen tietää, miten siinä sitten ainakin käy. Onneksi sillä samalla haulla voi etsiä muitakin töitä. Toki työnhaussa voisin olla ehkä vieläkin aktiivisempi, mutta enpä jaksa ottaa siitä stressiä tämän enempää.

Kukista, jotka tuossa alkusyksystä hommasin, on hyvässä hapessa enää Palmuvehka, Santut, Kahvipensas ja Kodinonni (sekin hiinä ja hiinä, kuolee varmaan seuraavaksi).

Ja tämän merkinnän ollessa 100., tuolta nurkasta saapi ottaa pipareita & glögiä. Jos haluaa terästettynä, kantsii hommata omat taskulämpimät. Olkaatten hyvä!