Meinasin
vallan harhaan haahuilla tänään kaupungilla, kun lunta satoi sopivasti
vaakatasossa niin, että lumihiutaleet menivät ristiin rastiin ripsien
kanssa. Taisi olla perjantai, kun tännekin tuli valkea maa ja heti oli
paljon valoisampi piha ja mieli.Viikonloppuna tuntui hetken jo joululta, kun kyntteliköt
ja kynttilät paloivat kilpaa ja me söimme piparinmakuisia Dominoja.
Jotenkin napsahti siinä vaiheessa, kunnes huokasin helpotuksesta, että
vielä on sentään marraskuu! On muuten tulossa ensimmäinen joulu, kun
ollaan miehen kanssa vaan kahdestaan koko joulunseutu. Ei minkäänsortin sukulaisvierailuja tänä jouluna. En valita.
Työnhaku edistyi taas viikonloppuna, kun laitoin netin kautta yhden
hakemuksen. Tuli vastaan yksi tosi mielenkiintoinen työ, joka
kolahti kerta lukemalta. Se kun tärppäisi, niin voi että! Mutta ei pidä
vielä liikaa hehkutella, kun sen tietää, miten siinä sitten ainakin
käy. Onneksi sillä samalla haulla voi etsiä muitakin töitä. Toki
työnhaussa voisin olla ehkä vieläkin aktiivisempi, mutta enpä jaksa
ottaa siitä stressiä tämän enempää.
Kukista,
jotka tuossa alkusyksystä hommasin, on hyvässä hapessa enää Palmuvehka,
Santut, Kahvipensas ja Kodinonni (sekin hiinä ja hiinä, kuolee varmaan
seuraavaksi).
Ja tämän merkinnän ollessa 100., tuolta nurkasta saapi ottaa pipareita
& glögiä. Jos haluaa terästettynä, kantsii hommata omat
taskulämpimät. Olkaatten hyvä!
maanantai, 28. marraskuu 2005
Kommentit