Maassa
taas maan tavalla. Kevät tuo lakkouhkia vähän joka alalle;
lehdistössä keskustellaan, viinakaupassa otetaan rivasta mittaa,
lentsikoissa lentoemot ym. jatkaa ilmalentoa -mutta kuinka pitkään.
Ainut, mikä minua koskettaisi ja voipi olla, että harmittaisi
aikalailla, olisi, jos en saisi aamun lehteä. Aamukiukku joko laantuu tai pahenee, kun tutkailee maailman menoa heti aamutuimaan.
Viinakaupan lakko ei aiheuttaisi kyllä niin minkään sortin
kiukunpuuskia. Ellei sitten oman oven taakse tule ostajaehdokkaita, kun
Alkosta ei saa ja kapakat ei tarjoa. Aukihan ne on nykyisin melkein
kellon ympäri. Minun puolesta viinakaupat voisivat olla useamminkin kiinni, tulen toimeen ilmankin. En nytkään aio hamstrata,
enkä vähentää -tai jos vähennän, se naukkailuhan loppuu oitis kokonaan.
Silti se lääkitysvara kuitenkin täytyy kaapissa olla. Ei tässä ole vara
sairastua; ei rahallisesti, saati ajallisesti. Enkäpä muista, koska viimeksi olisin juonut niin paljon, että siitä
kannattaisi edes mainita. Nykyäänkin ne määrät on niin pieniä, että
yhdellä siiderillä (minusta kaljat on yäk ja viinit vielä yäkimpiä) saisin jo
aikaan kännivuodatuksen. Halvaksi tämä tämmöinen tietysti tulee ja eipä
ainakaan ole huono olo seuraavina päivinä. Joskus olin reilu 10 vuotta
juomatta yhtään mitään ja silloin huomasin, miten rasittavia ihmiset
voivat olla "mikset juo?" -kyselyillään.
Lentsikkalakko vaikuttaisi henk.koht. elämääni ehkä vieläkin vähemmän.
Omat lentomatkani on tähän mennessä kestäneet suuntaansa tunnin ja
risat, eli ei mitään mielettömiä ilmalentoja. Riittäviä kyllä.
Ulkomaille minulla ei ole koskaan ikinä ollut vetoa, kotimaanmatkailu
on lähempänä sydäntä ja varallisuutta. Olen kerran käynyt Tukholmassa
vuonna -80 ja jotain. Silloinkin laivalla. Hassu kaupunki; tunsi
olevansa ulkomailla, kun siellä siihen aikaan (jo?) katukuvassa oli
enemmän ulkolaisia, kuin ruotsalaisia. Vähän sama, kun kävin -93
Vaasassa. Sitä tunsi olevansa Ruotsissa; niin paljon sitä suomenruotsin
molotusta kuuli ympärillä. Ei minulla ruotsin kieltä vastaan ole
inkentinken, mutta tietyt suomenruotsin viritelmät saa aikaan
hengenahdistusta.Rantaihminen minusta ei tule tuskin eläkeläisenäkään. Kaupunkilomat on
periaatteessa ihan ok, mutta enpä ole vielä tikkua ristiin laittanut
päästäkseni sellaselle. Jos joku ulkomaan paikka pitäisi valita, niin ehkä se olisi
Hollanti.
Asuessani toisella puolen Suomea, kiintopaikka oli aina eteläinen Suomi ja sieltä yllättäin Tampere.
Ihme vetovoima ko. kaupungilla. Tähän ikään mennessä on tullut
kierrettyä Suomea aikalailla ja paljon on vielä näkemättä. Ensi kesänä
voisi taas jatkaa, kaipa sieltä koulusta on ainakin viikonloput
vapaata. Onhan se varmaan mukavaa reissata pitkin maailmaa, mutta jos
ei ole käynyt oman asuinlääninsä ulkopuolella, niin suosittelen kyllä.
Se voi avartaa paljon enemmän, kuin viikko-kaksi jossain......no, jossain Suomen rajojen ulkopuolella. Enkä tarkoita nyt Viroa tahi Ruotsia.
Hämmentyneenä ja totta kai iloisena kiitän Marleenaa
huomaavaisuudesta. Hän miettii tahollaan kirjoitustauolle jäämistä.
Toivottavasti kuitenkin on miettinyt siihen suuntaan, että jatkoa
seuraa ja pian. En ole koskaan voinut kolkutella kommenttilootaa,
vaikka asiaa olisi ollut -myös tikusta, mutta nyt sanon, että kyllä
meitä lukijoita on, usko pois! Ja niihin laskumittareihin älkäämme
tuijottako liikaa. Sehän on vaan loistavaa, että on kaiken ikäisiä ja
taustaisia kirjoittajia. Niitä/meitä on erilaisia, mutta on myös
lukijoita. Meitä kiinnostaa eri asiat. Ei aina jaksa lukea
kännisekoiluista, ihmissuhdesotkuista, vaippamerkeistä (äidin tai
lapsen) jne. Pieninä annoksina toki, mutta vaihtelu virkistää.
Mahtaako muuten olla koti-isien (isyyslomalla tai ei) pitämiä blogeja?
En ainakaan ole vielä törmännyt. Vertailu on pahasta, mutta
mielenkiintoista olisi lukea, mistä ne koti-isit kirjoittavat.
Kotiäitien blogeissa on eroja ja hyvä niin. Jos tekstit keskittyy vaan
ja ainoastaan siihen kullannuppuun, niin aika pian kaikkoan toisaalle enkä
takaisin mene. Se nyt tuskin ketään haittaa. Säästyy sekin aika sitten uusille löydöille.
perjantai, 25. helmikuu 2005
Kommentit