Maassa taas maan tavalla. Kevät tuo lakkouhkia vähän joka alalle; lehdistössä keskustellaan, viinakaupassa otetaan rivasta mittaa, lentsikoissa lentoemot ym. jatkaa ilmalentoa -mutta kuinka pitkään. Ainut, mikä minua koskettaisi ja voipi olla, että harmittaisi aikalailla, olisi, jos en saisi aamun lehteä. Aamukiukku joko laantuu tai pahenee, kun tutkailee maailman menoa heti aamutuimaan.

Viinakaupan lakko ei aiheuttaisi kyllä niin minkään sortin kiukunpuuskia. Ellei sitten oman oven taakse tule ostajaehdokkaita, kun Alkosta ei saa ja kapakat ei tarjoa. Aukihan ne on nykyisin melkein kellon ympäri. Minun puolesta viinakaupat voisivat olla useamminkin kiinni, tulen toimeen ilmankin. En nytkään aio hamstrata, enkä vähentää -tai jos vähennän, se naukkailuhan loppuu oitis kokonaan. Silti se lääkitysvara kuitenkin täytyy kaapissa olla. Ei tässä ole vara sairastua; ei rahallisesti, saati ajallisesti. Enkäpä muista, koska viimeksi olisin juonut niin paljon, että siitä kannattaisi edes mainita. Nykyäänkin ne määrät on niin pieniä, että yhdellä siiderillä (minusta kaljat on yäk ja viinit vielä yäkimpiä) saisin jo aikaan kännivuodatuksen. Halvaksi tämä tämmöinen tietysti tulee ja eipä ainakaan ole huono olo seuraavina päivinä. Joskus olin reilu 10 vuotta juomatta yhtään mitään ja silloin huomasin, miten rasittavia ihmiset voivat olla "mikset juo?" -kyselyillään.

Lentsikkalakko vaikuttaisi henk.koht. elämääni ehkä vieläkin vähemmän. Omat lentomatkani on tähän mennessä kestäneet suuntaansa tunnin ja risat, eli ei mitään mielettömiä ilmalentoja. Riittäviä kyllä. Ulkomaille minulla ei ole koskaan ikinä ollut vetoa, kotimaanmatkailu on lähempänä sydäntä ja varallisuutta. Olen kerran käynyt Tukholmassa vuonna -80 ja jotain. Silloinkin laivalla. Hassu kaupunki; tunsi olevansa ulkomailla, kun siellä siihen aikaan (jo?) katukuvassa oli enemmän ulkolaisia, kuin ruotsalaisia. Vähän sama, kun kävin -93 Vaasassa. Sitä tunsi olevansa Ruotsissa; niin paljon sitä suomenruotsin molotusta kuuli ympärillä. Ei minulla ruotsin kieltä vastaan ole inkentinken, mutta tietyt suomenruotsin viritelmät saa aikaan hengenahdistusta.Rantaihminen minusta ei tule tuskin eläkeläisenäkään. Kaupunkilomat on periaatteessa ihan ok, mutta enpä ole vielä tikkua ristiin laittanut päästäkseni sellaselle. Jos joku ulkomaan paikka pitäisi valita, niin ehkä se olisi Hollanti.

Asuessani toisella puolen Suomea, kiintopaikka oli aina eteläinen Suomi ja sieltä yllättäin Tampere. Ihme vetovoima ko. kaupungilla. Tähän ikään mennessä on tullut kierrettyä Suomea aikalailla ja paljon on vielä näkemättä. Ensi kesänä voisi taas jatkaa, kaipa sieltä koulusta on ainakin viikonloput vapaata. Onhan se varmaan mukavaa reissata pitkin maailmaa, mutta jos ei ole käynyt oman asuinlääninsä ulkopuolella, niin suosittelen kyllä. Se voi avartaa paljon enemmän, kuin viikko-kaksi jossain......no, jossain Suomen rajojen ulkopuolella. Enkä tarkoita nyt Viroa tahi Ruotsia.

Hämmentyneenä ja totta kai iloisena kiitän Marleenaa huomaavaisuudesta. Hän miettii tahollaan kirjoitustauolle jäämistä. Toivottavasti kuitenkin on miettinyt siihen suuntaan, että jatkoa seuraa ja pian. En ole koskaan voinut kolkutella kommenttilootaa, vaikka asiaa olisi ollut -myös tikusta, mutta nyt sanon, että kyllä meitä lukijoita on, usko pois! Ja niihin laskumittareihin älkäämme tuijottako liikaa. Sehän on vaan loistavaa, että on kaiken ikäisiä ja taustaisia kirjoittajia. Niitä/meitä on erilaisia, mutta on myös lukijoita. Meitä kiinnostaa eri asiat. Ei aina jaksa lukea kännisekoiluista, ihmissuhdesotkuista, vaippamerkeistä (äidin tai lapsen) jne. Pieninä annoksina toki, mutta vaihtelu virkistää.

Mahtaako muuten olla koti-isien (isyyslomalla tai ei) pitämiä blogeja? En ainakaan ole vielä törmännyt. Vertailu on pahasta, mutta mielenkiintoista olisi lukea, mistä ne koti-isit kirjoittavat. Kotiäitien blogeissa on eroja ja hyvä niin. Jos tekstit keskittyy vaan ja ainoastaan siihen kullannuppuun,  niin aika pian kaikkoan toisaalle enkä takaisin mene. Se nyt tuskin ketään haittaa. Säästyy sekin aika sitten uusille löydöille.