Ei meistä kyllä romanttisia saa edes linkousohjelmalla, ollaan niin jalat maassa kulkevia. Siksi kai tässä tätä yhteistä ”tavallista” arkea onkin kertynyt, ilman sen kummempia turhia vouhotuksia. Ei kai niissäkään mitään vikaa ole, mutta ne ei vaan ole se meidän juttu, eikä varsinkaan minun. Hölmistyisin, jos mies toisi esimerkiksi kukkia. Kivaahan se olisi, tykkään kukista ja kerran hän on tuonutkin, mutta olihan se vähän koominen tilanne. Voin kyllä valita kukkia ja mies maksaa, mutta ei sen tarvitse tuolla kukkapuskan kanssa kuljeksia. Raasu.

Käytiin siellä kalamarkkinoilla ja ah! niitä kaikkia hajuja, mihin siellä taas törmäsi. Ehdotin, että mitäs jos säästetään se ravintolakeikka myöhempään ja syödään kala-ateria. Sai kannatusta – ja niinpä me herkuteltiin annoksilla muikkua, lohta, perunoita ja kasviksia. Hyvää oli ja ruokaa oli riittävästi! Nyt vaan janottaa, että tekisi mieli avata Kopperbergin päärynäsiideri, mutta jos nyt vähän myöhempään sinnittelen.
 
68810.jpg   68809.jpg
    Vintillä on Saari, se Vintin Saari on                        99 Luftballons
            Tai ainakin sinnepäin

Lappiinkaan ei tarvinnut lähteä, kun Lappi oli tullut Keskustorille. Kolariin asti en ole aikoihin päässyt, mutta nyt, kun Wood Jewel oli paikalla, käytin tilaisuutta hyväksi ja ostin avaimenperän. Omani ei tosin ihan samalta näytä. Taitaa olla karju, kun on vähän ronskimman näköinen. No, mutta säästyipä postikulut ja matkarahat.

Piti ostaa multaa, jospa tässä viimeinkin saisin sen verran irti, että pääsisin kukkiin käsiksi. Siemeniä ostin myös, josko nyt muistaisin ne kylvääkin ajoissa. Mikäs tässä, jos kesä menee vapaalla, niin ei olekaan kuin aikaa kastella parvekkeella kukkia ja pyöräillä pitkin poikin. Ensi viikolla taitaa olla aika vaihtaa autoon kesärenkaat ja oman polkupyörän voisin käyttää kerrankin oikeassa huollossa. Sillä ei viime kesänä ajettu metriäkään, joten aika uhkarohkeata ottaa se tuolta varastosta ja lähteä ihmisten ilmoille. Elämme jälleen jännittäviä aikoja.